Vaikka minulla ei ole mitään pakollista tehtävää, en silti ole saanut aikaiseksi tehdä sitä yhtä asiaa, joka minun piti tehdä heti tänne muuton jälkeen. En nimittäin ole hakenut työlupaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, L-2 viisumiini ei sisälly työlupaa. Suurin este hakemuksen teossa on ollut passikuvien puuttuminen. Tällä viikolla vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja kävin hakemassa valokuvat. Passikuvat ovat täällä muuten erikokoisia ja mallisia kuin Suomessa ja värillisiä.
Itse hakemuksen teko oli helppoa: täytettävänä oli vain yksi paperi ja siinäkin kysyttiin lähinnä vain henkilötietoja. Amerikkalaiset viranomaiset tuntuvat ainakin näissä maahanmuuttoasioissa rakastavan kaikenlaisia koodeja. Työlupahakemusta varten U.S. Citizenship & Immigration Services eli USCIS on luetellut kaikki, jotka saavat työlupaa hakea, ja antanut heille koodit. Minun tilannettani vastaava koodi on (a)(18), mikä siis tarkoittaa sitä, että olen L-1 viisumin omistavan puoliso. Tällaisia koodeja hakemuksiin sitten kirjaillaan.
Hakemukseen täytyi totta kai liittää kasa liitteitä. Minun tulee todistaa, kuka olen, mikä on laillinen statukseni USA:ssa ja miksi olen oikeutettu työlupaan. Mukaan piti laittaa kopiot passista ja omasta viisumista sekä paperi, joka todistaa maahantulopäiväni ja laillisen statukseni. Todisteiksi oikeudestani työlupaan piti laittaa kopiot avioliittotodistuksesta sekä miehen viisumista ja työluvasta. Viranomaisia varten paperit tuli järjestellä ja eri osiot erotella värillisillä välilehdillä. Tätä järjestystä stressasin ehkä hetken.
Lähetin hakemuksen eilen FedExin kautta. Työluvan hakeminen maksaa muuten $380. Onneksi miehen työantaja maksaa tämän meille. Hakemukseen niitattiin mukaan shekki. :D
En hae työlupaa sen takia, että olisin nyt hakemassa töihin. Ajattelimme miehen kanssa, että työlupa on hyvä hakea varmuuden vuoksi näin heti alkuun. Lisäksi sitten kun minulla on työlupa, voin hakea social security numberin eli SSN:n.
En olekaan kertonut reissustamme paikalliseen Social Security Administrationin toimistoon eli sosiaalitoimistoon. Mieheni tarvitsi SSN:n heti, sillä ilman sitä ei voi saada palkkaa. SSN:ia voi hakea, kun on ollut maassa 10 päivää. Kävimme sosiaalitoimistossa siis maaliskuun lopussa. Kuvittelimme tällöin, että minäkin voin saada SSN:n. Hakemusta täytettäessä kuitenkin tajusimme, ettei kuvio olekaan niin yksinkertainen. Hakemuksessa nimittäin sanottiin, että laillinen maassa oleskeleva ulkomaalainen voi saada SSN:n vain, jos on esittää tosite siitä, mihin sitä tarvitsee.
Olennaisin tarve SSN:lle on työnteko. Koska minulla ei ollut työlupaa, minulla ei ollut mitään syytä SSN:n hankkimiselle. Tosin olen kuullut, että Department of Motor Vehicles eli ajolupia hallinnoiva taho ilmeisesti edellyttää SSN:ia ajokortin saamiseksi, mutta Social Security Administration ei pidä ajokortin hankkimista syynä antaa SSN... Ota näistä nyt sitten selvää.
Sosiaalitoimistossa jonotettiin omaa vuoroa hakemus kädessä kolme tuntia. Seisten, koska istumapaikkoja ei ollut paljon. Uskon, että suomalaiset virastot kalpenevat tässä rinnalla. Vajaan kolmen tunnin odottelun jälkeen tuttavamme tuli hakemaan minut pois. Tämä oli virhe, koska kun mieheni vihdoin oman vuoron tultuaan kysyi, voiko vaimo saada SSN:n, vaikkei ole työlupaa, virkailija sanoi, että voi. Vaikka lomakkeessa luki jotain muuta. Eli näistä ei todellakaan ota selvää. Eri tahot sanovat eri asioita, ja netistäkin löytää eriäviä mielipiteitä.
En ole viitsinyt mennä uudelleen sosiaalitoimistoon, koska ei huvittaisi jonotella, jos se onkin turhaa. Ja koska en oikeasti nyt tarvitse sitä SSN:ia mihinkään. Kuitenkin mikäli USCIS myöntää minulle työluvan, aion käydä SSN:n hakemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti