Suklainen raakakakku

Minä en todellakaan ole mikään leipoja. Aina silloin tällöin saan kuitenkin kummallisia kokkauspuuskia, joiden aikana kokoan kasaan jotain pullia, sämpylöitä, muffineita tai vastaavia, mutta näitä puuskia tulee erittäin harvoin, ei edes kerran vuodessa. Tällä hetkellä minua vaivaa, jos ei nyt kunnon puuska, niin ainakin pieni puuskan alku. Homma lähti varmaan siitä, että kosmetologini suosituksesta minun piti alkaa syödä keittoja (kosmetologin mukaan se auttaa ruuansulatusta, mikä vaikuttaa ihoon). Olen niitä keittoja kokkaillut tässä viimeisen parin viikon aikana ja hoksannut, että hei - sosekeittoja ja muitahan on tosi helppo tehdä. Yksinkertaisuudesta sain vähän tarmonpuuskaa.

Sitten on vielä se, että samaisen kosmetologin painostuksesta olen alkanut pitää pientä taukoa karkin syömisestä. Ottaen huomioon, että olen viimeisen noin 9 vuoden aikana syönyt karkkia tai muita herkkuja suunnilleen 5 päivänä viikossa (kuulostaa aivan hirveältä, kuolen varmaan alle 50-vuotiaana johonkin tukkeutuneeseen verisuoneen), tauko mässyttelystä ei ole minulle mikään ihan helppo juttu.

Mutta sitten törmäsin blogimaailmassa raakakakkuihin. Nehän ovat ihan hirveän iso trendijuttu. Normaalisti en kiinnostuisi trenditerveysruokajutuista, koska olen liian laiska sellaiseen ja koska itsekurini ruoan suhteen on lähes nollatasolla, mutta satuin jokin aika sitten maistamaan yhdessä vegaaniravintolassa elämäni ensimmäistä kertaa raakakakkua ja se oli ihan superhyvää. Ja koska olen vähän sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt siihen, ettei söisi mitään herkkuja, olin enemmän kuin valmis saamaan ruokalistalleni jotain nannaa, joka ei olisi aivan kamalan epäterveellistä ja haitallista iholle. Olen varma, ettei kosmetologini hyväksyisi yltiöpäistä pähkinöiden ja taateleiden syöntiä (itse asiassa hän jo vähän tuomitsi sen, kun kerroin korvanneeni karkin syömällä päivittäin kasapäin hedelmiä ja juurikin niitä taateleita - liian sokeripitoisia runsain määrin nautittuna), mutta yllättävässä kokkausenergiassani minun oli pakko päästä kokeilemaan raakakakun tekemistä itse.

Niinpä eilen illalla piti sitten päästä kauppaan ostamaan aineksia. Koska raakakakku tuntuu mielestäni jonkinmoiselta hifistelyltä, mistäs muualta siihen hakisi ainekset kuin itupiipertäjien hifistelyparatiisista eli Whole Foodsista. Kuten ruokakauppoja koskevassa ensimmäisessä postauksessani kerroin, me emme oikeastaan koskaan käy Whole Foodsissa, ellei sinne ole jotain oleellista asiaa. Eilen kuitenkin suuntasimme ketjun kauppaan. San Josen keskustan liepeille on juuri vähän aikaa sitten avattu uusi Whole Foods, jonne meidän on kohtalaisen helppo päästä: ajomatka vie vain vartin (tosin eilen illalla piti ensin odottaa yli tunti, että iltaruuhka hälveni siten, että matkaan todella meni vain se vartti eikä puolta tuntia - elämä täällä on joskus vähän hankalaa).

Whole Foods ei ole köyhille. Ilmeisesti raakakakkukaan ei ole köyhille. Meiltä löytyi valmiiksi oikeanlainen kookosöljy, mutta ostin saksanpähkinöitä, cashewpähkinöitä, taateleita, cacao-jauhetta (pussissa iskulause Mayan superfood, mikä vähän työnsi minua pois luotaan superfoodien liiallisen trendikkyyshohdon takia), agavenektaria ja vaniljauutetta sekä kaksi sitruunaa. Hintaa näille tuli yli $50 eli yli 40 euroa. "On kyllä paree tulla tosi hyvä kakku näillä hinnoilla", mies totesi, kun kävelimme kaupasta ulos. Hetkeä ennen hän oli ihmetellyt, eikö kakkuun todellakaan tule muita aineita. Meidän piti käydä samalla reissulla ostamassa myös kakkuvuoka, koska eihän meillä sellaista ollut.

Reseptinä käytin tätä, joskin liotin cashewpähkinöitä yön yli (sitä ei tuossa reseptissä mainita, mutta monissa muissa niin käsketään tekemään), laitoin kakun pohjaan cacao-jauhetta ja korvasin täytteen vaahterasiirapin agavenektarilla. Enkä pitänyt kakkua jähmettymässä 12 tuntia, vaan vain viitisen tuntia.

Kakkupohja, joka koostuu vain ja ainoastaan saksanpähkinöistä ja taateleista. Tämä oli pari tuntia jääkaapissa ennen täytteen päälle lätkäisemistä.

Ostimme jokin aika sitten Vitamixin, johon olen täysin rakastunut sen pöyristyttävästä hinnasta huolimatta. Onneksi perusversion sai sentään Costcosta hiukan halvemmalla kuin sen hinta muualla on (ja täällä Amerikassa hinta on toki hiukan halvempi kuin Suomessa, luojan kiitos). En tiedä, tekevätkö ihmiset yleensä raakakakun pohjan blenderillä vai jollain muulla koneella, mutta meillä mitään muuta ei ole, joten iskin pohjan Vitamixilla. Meillä oli vain wet blade, joten pohjan teko oli hiukan hankalaa, kun siihen tuli vain saksanpähkinöitä ja taateleita eikä siis mitään märkää nestettä. Olisi ehkä pitänyt olla kuiville aineille tarkoitettu terä. Tai sitten en vain osannut. Pohjaa piti joka tapauksessa työstää jonkin aikaa (ja alkoihan sieltä sitten tulla sitä pähkinän nestettä), ja laite alkoi pitää ikävää ääntä ja kuumeni, vaikka sammuttelin sitä aina välillä. Pelkäänkin nyt, että sille aiheutui pysyvää haittaa, sillä se oli jotenkin omituinen, kun tein kakun täytteen. En kyllä tajua, miten se olisi voinut vioittua, koska se tuntuu kestävän mitä tahansa ja blendaavan kaiken mahdollisen. Testaan laitetta huomenna smoothieen ja jos se edelleen vaikuttaa vioittuneelta, täytyy laittaa takuuseen viallisena. Ja tietenkin ehkä olla mainitsematta, että syydin sinne vain kuivia aineita...

Edit 1.3.2015: Vitamix toimii jälleen kuin unelma. Olimme sen kanssa ehkä siis molemmat jossain shokkitilassa kakunvalmistuksen aikana.

Valmis kakku täytteen kera. Pidin kakun jähmettymässä pakkasessa noin 4 tunnin ajan.

Kakusta tuli loistava! Ulkonäössä voisi olla vähän toivomisen varaa, mutta ei tätä onneksi presidentille tarjoilla ja sanoinhan jo, etten ole mikään leipoja. Ja kaiken lisäksi tämä kakkuhan on siis kaikkea sitä, mistä tämän hetken trendikäs ruokavalio koostuu: maidoton, munaton, viljaton, luomu ja vegaaninen. Tunnen olevani nyt niin tredikäs että huh huh!

Aah, mikä iltapala.

Raakakakkuja tehdään varmasti meillä toistekin, ellei intoni laannu yhtä nopeasti kuin tulikin. Löysin monta hyvän kuuloista reseptiä. Mites lukijat, oletteko haksahtaneet raakakakkuihin tai muihin raakaruokiin?

Täällä satoi muuten tänään kaatamalla vettä jonkin aikaa. Eikä siinä vielä kaikki. Täällä satoi tänään myös rakeita niin, että maahan näytti tulevan lumipeite. Ei meidän kohdalla, mutta jossain päin San Joseta kuitenkin. Ei tullut kesä siis vielä, vaikka mittarissa onkin usein 20 astetta ja ylitse.

Ei uskoisi Piilaaksoksi ihan heti. Kuva täältä.