Mystinen mahakipu ja rokotteiden helppous

Minulla oli suunniteltuna parikin blogipostausta tälle viikolle, mutten ole saanut niitä tehtyä, sillä olen ollut täysin toimintakyvytön. Mahani tuli torstaina todella kipeäksi. Sitä on kouristellut ja poltellut, ja olen maannut kaksi päivää kippurassa sohvalla kykenemättä tekemään mitään.

En tiedä, mikä minulla oli. Tai siis on, koska kuvio ei ole vielä ohitse. Kyseessä ei ole mikään vatsatauti. Luulin ensin, että kroppani on jossain ylirasitustilassa, sillä alkuviikko meni aika kovien treenien parissa. Keskiviikkona tein vielä tabata-treenin, jota en ole koskaan aiemmin kunnolla tehnyt ja joka totta kai väsytti kroppani aika pahasti. Vatsakipu alkoi kunnolla torstaina aamulla, joten kuvittelin sen ensin liittyvän johonkin ylirasitukseen, sillä vatsakivun lisäksi olin todella väsynyt. Kävin torstaina kahvittelemassa Suomi-naisten kanssa, eikä jääkahvin litkiminen varmaankaan auttanut tilannetta. Kun pääsin kotiin, kipu oli jo niin paha, että rojahdin sohvalle ja makasinkin siinä sitten loppupäivän. Perjantai meni samoissa fiiliksissä. Liikkuminen oli liian vaikeaa, koska vatsaa poltteli niin pahasti.

Kävin torstaina ekaa kertaa ikinä PaneraBreadissa. Olin luullut ketjun ruoan olevan sellaista majoneesileipäsarjaa, mutta olinpa ollut väärässä. Siellä oli todella freesin näköisiä leipiä, keittoja ja salaatteja. Tämä salaattini oli tuore ja hyvä, eikä sisältänyt mitään ällöttäviä kastikkeita.

Kun kipu vain jatkui ja jatkui koko perjantain ja edelleen lauantaina, aloin jo tosissani ihmetellä, miten rankka urheilu voisi vaikuttaa tällä tavalla, vatsaan. Sitten muistin, että muutama vuosi sitten, kun kävin Vietnamissa, kärsin vähän samanlaisista oireista. Nyt oireet olivat tuhat kertaa pahempia, mutta kuitenkin. Aasia-reissun jälkeen tulin terveydenhoitajan kanssa siihen tulokseen, että kärsin todennäköisesti kovasta närästyksestä, jota minulla ei ollut koskaan aiemmin ollut. Ehkäpä minulla on sama ongelma nytkin. En tosin käsitä, miten jokin niin tavallinen asia kuin närästys voisi olla näin lamaannuttavaa, järkyttävää ja monta päivää kestävää, mutta toisaalta en tätä kidutusta ihan ylirasituksen piikkiinkään osaa laittaa. Sitä paitsi kun vieraamme palasivat meille eilen lauantaina, kälyni kertoi, että hänelläkin oli närästysoireita tämän viikon alussa. Ruokavaliomme ei ole ollut kauhean hyvä vierailuviikon aikana, ja rasvainen ruokahan altistaa närästykselle.

Hankin eilen käsikauppanärästyslääkkeitä, mutta ne eivät kyllä auta yhtään mitään. Minulla oli kaapissa myös Suomen apteekista ostettua Rennietä, mutta ei sekään mitään auttanut. En siis tiedä, mitä tämä nyt ihan oikeasti on - ehkäpä monen tekijän summa. Onneksi tänään sunnuntaina oloni on ollut jo sen verran parempi, että pystyn liikkumaan asunnossamme ilman itkemistä ja jopa kirjoittamaan tätä blogipostausta. Jei! Huomenna toivottavasti voi liikkua jo ulos asunnosta.

Tällaisina hetkinä muuten välillä tulee sellainen olo, että haluaisin kirota tämän Kalifornian. Omista valinnoistahan kaikki on tietenkin kiinni (kuka käskee syödä ranskalaisia monena päivänä putkeen ja sitten seuraavana viikkona treenata hullun lailla?), mutta kun tuntuu vain siltä, että olen ollut täällä asuessa kipeänä useammin ja pahemmin ja täysin eri tavalla kuin Suomessa asuessani.

Eilen illalla mietimme miehen kanssa, pitäisikö minun taas mennä sinne urgent careen. Kaikki lähistömme urgent caret, jotka hyväksyvät vakuutuksemme, sulkeutuvat lauantaisin joskus ennen viittä ja ovat kiinni sunnuntaisin. Siis tässä massa, missä kaikki on aina auki, lääkäripaikat eivät ole auki sunnuntaisin. Mitä ihmettä?! Netin kautta löytynyt, ainoa sunnuntaisin aukioleva urgent care sijaitsee tunnin ajomatkan päässä. Vakuutusyhtiölle soittamalla varmasti olisi löytynyt lähempikin paikka, mutta nyt näyttää siltä, että pärjään ilman lääkitystä.

Muistatteko sen jättimäisen cinnamon rollsin? Lanko ja käly kävivät tänään shoppailemassa ja toivat mukanaan tällaisia mini-rollseja.

Mutta kyllä jotkut asiat hoituvat täällä todella helposti, jopa yllättävän helposti. Mieheni tarvitsee työmatkaansa varten hepatiittirokotuksen. Minä olin ihan varma, että siihen tarvitsee reseptin, koska kyllähännytSuomessakin. Mutta mies googlasi, että asian pitäisi hoitua apteekissa, ja hän käveli siis suoraan lähiruokakauppamme apteekkiin. Sieltä hänet ohjattiin toiseen lähellä olevan ruokakaupan apteekkiin, jossa oli travel clinic. Sieltä hän sai ostettua rokotteen, joka maksoi $129. Vakutuustiedot otettiin ylös, mutta ilmeisesti vakutuus ei korvannut tätä rokotusta. Rokotus myös lätkäistiin miehen käteen samaisessa keskellä ruokakauppaa sijaitsevassa apteekissa. Nopeaa ja kätevää siis. Mies ei tiedä, oliko joku apteekin työntekijä lääkäri tai hoitaja, mutta miehen saamassa lapussa kyllä lukee Dr. ja nimi eli ilmeisesti sitten oli.

Suomessa tätä rokotusta varten olisi ensin pitänyt soittaa terveydenhuollon työntekijälle ja pyytää reseptiä, hakea rokote apteekista ja sitten vielä mennä tämän terveydenhuoltoalan ihmisen vastaanotolle saamaan rokote laitetuksi. Eli kyllä täällä osataan! :) Muistan muuten, että influenssakautena mainostettiin, miten influenssarokotteen voi saada kauppareissun aikana, joten ilmeisesti nämä rokotteet vain sitten saa täällä aika pienellä vaivalla...