torstai 21. huhtikuuta 2016

Kokeilussa antibiootit

Kävin tänään lääkärissä ja sain antibioottikuurin. Ohjasin maanantaina ja tiistaina, mutta sen jälkeen olen levännyt, koska ääneni on edelleen ongelmana. Tiistaina aloitin attack-tuntini ilmoittamalla, että minun pitää sitten ottaa varovasti ääneni kanssa. Kuitenkin jo ennen puolta väliä tuntia tajusin itsekseni, että tein kaikkea muuta kuin otin varovasti - miten ihmeessä attackia muka edes ohjataan varovasti?! Tulin siis siihen tulokseen, että ehkä parempi vain olla ohjaamatta, jos ei kerta pysty ottamaan iisisti. Lisäksi eräs ohjaajatuttu, jonka kanssa puhuin aiheesta, pelotteli minua ja sai minut ehkä oikeasti vähän miettimään tätä tilannetta. "No matter how great classes and groups you have, you only have one body and one voice. You can't sacrifice your health to your participants, no matter how great they are", hän kirjoitti minulle Facessa ja sen jälkeen ilmoitti, että jos aiheutan pysyvää haittaa äänelleni, mikään jumppaohjaajan palkka ei sitten muuten riitä maksamaan leikkauksia, joita tarvitsen. Kunnon pelottelua siis. Ja koska tunsin särkyä kurkussani, päätin hankkia sijaisia ja jäädä kotiin lepäämään.

Sijaisten hankkiminen on niin totaalisen vaikeaa ja aikaavievää, ettei sitä varmaan usko kukaan muu kuin toinen sellainen jumppaohjaaja, joka ohjaa paikassa, jossa sijaiset täytyy itse hankkia. Sain onneksi suurimman osan tunneistani katettua, mutta siihen on mennyt paljon aikaa sekä lukuisia sähköposteja ja tekstiviestejä. Muutama tunti on jouduttu perumaan, mutta yritin kovin olla potematta huonoa omaatuntoa niistä, koska kuten todettu, you can't sacrifice yourself. Tässä prosessissa tuli huomattua se, että salit tosiaan peruvat tunteja, jos ohjaaja on kipeä. Eli se, kun sen erään salin manageri ilmoitti minulle silloin jouluna, että minun pitää mennä vetämään tunti itse, jos en saa sijaista, kysymättä minulta, kuinka pahasti olin kipeä tai kuinka korkea kuume minulla oli, taisi olla vain tämän yhden henkilön omaa v-mäisyyttä tai Holiday Stressiä tai molempia. Mutta olen silti aikoinaan ollut täällä parikin kertaa sellaisten ohjaajien tunneilla, jotka selvästi olivat niin kipeitä, ettei heidän olisi pitänyt olla ohjaamassa. Ja mitään sairauslomaa ei siis ole. Jos ei voi ohjata, ei saa palkkaa.

Olen nyt siis levännyt tiistai-aamupäivästä saakka. Ei vaikutusta. Särkyä kurkussa ja ääni käheä, ei mitenkään erityisen paha enää, mutta kuitenkin. Mieheni totesi, että kuulostan jo melkein itseltäni, mutta ei minusta kyllä tunnu siltä. Minun piti jo eilen keskiviikkona mennä lääkäriin, mutten sitten mennytkään. Tänään aamulla kuitenkin päätin, että jos takana on 3,5 viikkoa, ei varmaan auta enää muu.

Meillä ei vieläkään ole Primary Care Physiciania eli omalääkäriä täällä, koska emme ole saaneet aikaiseksi hankkia sellaista, vaikka on pitänyt. Minulla ei siis vieläkään ollut muuta mahdollisuutta kuin vain mennä urgent careen. (Tosin en vieläkään tiedä, miten nämä asiat oikeasti täällä toimivat ja voisinko vain etsiä omalääkärin tässä vaiheessa keskellä sairaustilannetta. Todennäköisesti voisin. Älkää siis USA:n ulkosuomalaiset käyttäkö blogiani lähteenä, vaan soittakaa vakuutusyhtiöönne.) Koska ne urgent caret, joissa olen aiemmin käynyt, vaikuttivat vähän sellaisilta nyrkkipajoilta, päätin mennä johonkin uuteen paikkaan. Olisin halunnut Stanfordin Health Careen (hei huippuyliopisto, ei voi olla nyrkkipaja...), mutta en tosiaan lähde Palo Altoon saakka lääkäriin (attackia ohjaamaan sen sijaan lähden sinne saakka, haha). Katsoin Stanford Health Care Alliancen eli liittouman toimipisteet ja sellainen löytyi ihan melkein naapuristamme, joten menin sinne. Miksi pölötän jostain tällaisestä? No siksi, että tämäkin paikka oli samanlainen nyrkkipaja kuin ne kaksi muutakin mestaa, joissa olen käynyt. Vähän sellainen pieni ja ei mikään kliinisen kiiltävä niin kuin terveydenhuoltopaikat Suomessa monesti ovat. Voisi ehkä olla peräisin jostain 80-luvulta, vaikka onkin tätä päivää. Tämäkin paikka oli selkeästi kohtalaisen uudessa rakennuksessa, joten se ei selitä vanhuuden näköä. Täytyy siis nyt vain uskoa, että terveydenhuolto Piilaaksossa (USA:ssa?) näyttää monesti tältä. Alkaa Suomen Pulssit ja Terveystalot ja terveyskeskuksetkin näyttää aika elitistien paikoilta... ;)
Tämä nyt ei sinänsä liity nyrkkipajauteen - sen tuomion saa ihan muista jutuista -, mutta huvittava tämäkin on. Tiedättehän, kun invavessoissa on yleensä pöntön vieressä naru tai nappi, jonka avulla saa apua? Noh, tässä urgent caren invavessassa homma oli hoidettu näin. Pöntöltä ovelle oli matkaa parikin askelta. Toivottavasti ei ole kovin akuutti tarve apuun...
Lääkäri pyöritteli päätään, kun kerroin, ettei minulla ollut lepopäivää yli 30 päivään, kuunteli keuhkot, katsoi kurkkuuni ja totesi, ettei siellä näy mitään kovin erikoista ja että ongelma saattaa olla äänihuulissa, joita hän ei kuitenkaan pysty tutkimaan niillä välineillä. "Might be overuse." Ihan niin kuin olen pelännyt. Lääkäri selitti jotain jostain infektiostakin, mutten ihan käsittänyt muuta kuin sen, ettei minulla nyt sellaista välttämättä ole. Sain antibioottikuurin, koska ongelma on kestänyt 3 viikkoa ja koska kuuri kannattaa kuulemma kokeilla ennen kuin tekee mitään muuta. Jos ongelma jatkuu, minun pitää hakeutua erikoislääkärin vastaanotolle. Yritin kysellä, miten vaarallista on, jos jatkan ohjaamista tällaisella äänellä ja voinko tehdä pysyvää haittaa itselleni, mutta en tietenkään oikein saanut mitään vastausta. Pitää hakeutua erikoislääkärille. Ja erikoislääkäri kuulemma sitten voi kertoa "If this profession is suitable for you".

Sanomattakin selvää, että melkein itkin autossa kotimatkalla tuollaisen kommentin jälkeen. Tiedän, että nyt on ihan turha panikoida mitään etukäteen. Liikkeellä on kaikenlaista pöpöä, ehkä minulla on vain sellainen, ja lääkekuuri saattaa hyvinkin auttaa. Turhalla spekuloinnilla voisin samantien diagnosoida itselleni äänihuulisyövän, sillä sellainenkin totta kai löytyy netistä aika nopeasti, kun googlettaa käheää ääntä ja äänen menetystä ilman flunssaoireita. Mutta tietenkin panikoin silti.

Täytyy kyllä sanoa, että täällä tykätään antibiooteista. Viime vuonnakin ne määrättiin minulle mielestäni älyttömän helposti, vain sillä, että joku vähän kurkkaa kurkkuun. Vaikka mitäpä minä lääketieteestä tiedän, en mitään. En edes ole syönyt antibiootteja Suomessa varmaan sitten lapsuusajan eli en tiedä, miten niitä siellä myönnetään. Toivottavasti en tänä vuonna saa allergista ihottumaa niin kuin viime keväänä, kun söin antibioottikuurin ennen attack-koulutustani ja kun lähdin kuurin päättymisen jälkeen ulkoilemaan aurinkoon. Nyt sentään tiedän välttää aurinkoa ja aurinkorasvaa, vaikken saanutkaan lääkäriltä vastausta siihen, miten pitkään sitä pitäisi välttää. Yritä tässä nyt sitten vältellä aurinkoa Kaliforniassa... Ei mikään helpoin tehtävä, kun pilviä ei ole mailla eikä halmeilla (paitsi tänään itse asiassa oli). Ei vissiin auta muu kuin istua sisällä seuraavat viikot.

Nyrkkipajaterveydenhuoltomestoista pääsin todistamaan jälleen sitä, miten tehottomia amerikkalaiset apteekit ovat. Kävin lähiruokakauppamme apteekissa: pieni tiski keskellä ruokakauppaa. Työntekijöitä oli viisi, heistä yhdellä valkoinen takki eli hän oli farmaseutti. Olin ainoa asiakas.

Yleensä lääkkeiden saaminen kestää 15-20 minuuttia, jonka ajaksi saa mennä tekemään ostoksia. Reseptini vastaanottanut nainen totesi minulle: "He's (*osoittaa valkotakkista miestä kohti*) about to go to lunch. You need to wait here until he prepares your medicine and consults you first. You can't leave and do shopping. If you leave and come back, he's not here and I can not give you your prescription." Öh okei. Pienen tiskin takana on siis viisi ihmistä, joista vain yksi voi oikeasti tehdä sen, mitä apteekissa pitäisi tehdä. Sanoin odottavani. Sitten valkotakkinen mies kuitenkin huikkasi tälle naiselle jotain ja nainen totesi minulle: "Oh no, we missed that window. He'll leave now. Can you come back in an hour to pick up?"

Joo-o... Ymmärrän, että ihmisten pitää syödä lounasta ja sympatiani on täysin valkotakkisen farmaseutin puolella. Nyt ei ole kyse siitä, vaan siitä, miten tajuttoman tehotonta toimintaa täällä on! Koko pulju on täysin toimintakyvytön, kun yksi ihminen viidestä lähtee lounaalle. Mitä ihmeen porukkaa ne neljä muuta siellä tiskin takana on?!

Palasin tunnin kuluttua (kävin itsekin syömässä lounaan kotona - onneksi apteekkiin on lyhyt automatka). Sitten piti allekirjoittaa lappu siitä, suostunko vastaanottamaan farmaseutin konsultaation. Yes or no. Nimikirjaimet ja vielä allekirjoitus. Tämä farmaseutin konsultaatio, jonka takia ilmeisesti en voinut saada lääkkeitäni keltään muulta kuin farmaseutilta, sisälsi täsmälleen samat kaksi lausetta, jotka lukevat reseptissänikin. Ja jotka varmasti lukevat myös ohjeessa, joka tuli lääkepaketin mukana.

Jos jotakuta siis harmittaa se, että suomalaisessa apteekissa joutuu joskus vähän jonottamaan ja odottamaan, toivottavasti tämä tarina auttaa harmitukseen. :)
Blogissani on aiemminkin ollut kuva näistä oransseista lääkepurkeista, mutta ovat nämä vain niin amerikkalaisia, että pakko laittaa uusi kuva. 


8 kommenttia:

  1. En kyllä muista aikoinani Massachusettsissa apteekki- tai lääkäritouhunkaan olleen ihan noin onnetonta.. Ehkä kannattaa kysellä tutuilta suosituksia oikeasti hyvistä lääkäreistä?

    Osittain Google-diagnoosina voin myös tarjota ongelmiisi tätä - https://en.wikipedia.org/wiki/Laryngitis - osittain koska onnistuin toissavuonna itsellekin sellaisen hankkimaan. Harvinaisen ärsyttävää koittaa olla ~3vk puhumatta (ja sulle epäilemättä extra-ärsyttävää), mutta meni sentään ohi ilman pysyviä ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urgent caren palvelussa tai lääkäreissä ei ole ollut mitään vikaa. Laajoja tutkimuksia niistä ei voi saada, ne ovat nimensä mukaisesti ensiapua varten. Kritisoin tässä vain paikkojen ulkoista olemusta. Mutta eivät ole ainoa asia, mikä tässä maassa tuntuu jämähtäneen vuosikymmenien päähän - esim. monissa dinereissa/rafloissa on sisustus kuin jostain 70-luvulta. :D Apteekit sen sijaan... samaa sarjaa olleet kaikki kolme mestaa, joissa oon käynyt, enkä ole kuullut keneltäkään apteekista, jossa ei tarvitsisi odotella jossain siellä liikkeen/kaupan käytävillä.

      Tuo laryngitis ei kuulosta kivalta. Lääkäri mainitsikin tänään mahdollisuudesta, että voi olla edessä viikkojen puhumattomuus, jos kuuri ei auta... Mutta yritän nyt olla diagnosoimatta itselleni mitään kamaluuksia. :(

      Poista
  2. Lääkäritouhut USA:ssa ovat todellakin paljon kiinni paikasta. Navy-klinikoista minulla on vain hyvää sanottavaa, mutta sen sijaan ensimmäinen omalääkärini (siviili) täällä San Diegossa oli aivan uskomaton. Ekalla kerralla ei löytynyt varattua aikaa ollenkaan, tokalla kerralla minut ohjattiin ihan väärään sairaalaan verikokeeseen ja kolmannella kerralla lääkäri ei oikeastaan edes tutkinut vaan kysyi vaan, onko olkapääni jo parempi. Kun vastasin, että on se parempi, muttei vielä kunnossa, toisti hän kysymyksen: "Mutta onko se kuitenkin parempi?" Siinä vaiheessa päätin vaihtaa omalääkärin toiseen, mikä hoitui onneksi helposti yhdellä puhelinsoitolla.

    Pikaista paranemista! Toivottavasti menee nopeasti ja helposti ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, mä en edes halua nyt ajatella sitä, että pitäisi OIKEASTI hankkia se omalääkäri. Voin uskoa, että kaikenmoista hiihtäjää löytyy ja että klinikan ulkonäkö voi olla aika vähäpätöinen huoli... Onneksi on Yelp - täällä kaikki mahdolliset palvelut ja niiden arviot tuntuu löytyvän sieltä, jos niihin arvosteluihin jaksaisi perehtyä. :D

      Poista
  3. Täällä on on better doctor palvelu, josta voi etsiä lääkäreitä ja niiden arvosteluja. Mä etsin hammaslääkärin sitä kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tarvii tsekata. Mä oon muistaakseni vain katsonut Yelpistä kerran ohimennen sillon joskus, kun tarvitsin silmälääkäriä ekan kerran.

      Poista
  4. Täällä ei valitettavasti yleislääkäreillä taida juuri missään olla välineitä katsoa äänihuuliin asti. Suomessa mielestäni joka terkkarissa. Kertomasi perusteella voi hyvin olla ettei antibiootit auta, mutta älä lannistu. Ennen kuin alat kuunnella jonkun ensiapulääkärin ehdotuksia alanvaihdosta, etsiydy foniatrin (korva-nenä-kurkkutautien suppea erikoisala) vastaanotolle ja puheterapiaan (speech language therapist/speech language pathologist), mielellään sellaisen joka erikoistuu äänenkäyttöön. Omalääkärin löytäminen auttaisi siinä, että jatkossa luultavasti pääsisit akuuttiajalle nopeasti ja saman lääkärin tai ainakin saman ryhmän vastaanotolle, ja heillä voi myös olla suosituksia erikoislääkäreistä jne. Ja urgent care ei tietenkään ole motivoitunut pitkäjänteiseen auttamiseen, vaan nimenomaan lätkäisee antibiootit ja kipulääkkeet ja kehottaa varaamaan ajan omalääkärille...

    Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän ihmettelinkin sitä, kun ymmärsin lukeneeni jostain suomalaisesta terveyslähteestä, et äänihuuliin katsominen vaikuttaa kohtalaisen yksinkertaiselta hommalta ja sit tämä urgent caren lääkäri ei sitä kuitenkaan voinut tehdä. Kiintoisaa, et on tollasia eroja - luulisi, että välineet ovat samoja tai jopa parempia täällä, mutta selvästi ei.

      Kiitos alan ammattilaisen kommentista, Pilvi! Tällainen korva-nenä-kurkku-alan erikoislääkäri olikin juuri sellainen, joka mun käskettiin tavata. Ja kyllä tässä alkaa tulla selville nyt sekin, että pitää varmasti käydä jonkinlaisessa puheterapiassa, kun kerta tällaisella alalla haluan olla. Kaikkeni aion kyllä tehdä ennen kuin lannistun! :) Näin muutama päivä urgent caren käynnin jälkeen on sellainen olo, että lääkärin ohimennen mainittu kommentti mahdollisesta alan sopimattomuudesta ei ehkä ollut kauheen fiksua hänen osaltaan, mutta ehkä lääkäri ajatteli, ettei fiksun oloinen potilas panikoidu heti. :D Ja itsepähän mä kysyin, voiko kyseessä olla pysyvä haitta.

      Poista