keskiviikko 3. elokuuta 2016

Vihdoin BODYSTEP® ohjaaja!

Muistatteko vielä, että minusta piti tulla Les Millsin bodystepin® ohjaaja? No, nyt minusta on vihdoin ja viimein tullut sellainen. Sain synttäripäivänäni Les Millsiltä viestin, että sertifiointivideoni on läpäissyt kaikki vaadittavat kriteerit. Olin kuvannut videon vain 6 päivää sitten, joten arvostelu tapahtui todella nopeasti.
Siinä se nyt on. 
Tein videoni yli kaksi kuukautta koulutuksen jälkeen. LM antaa aikaa videon teolle juurikin tuon kaksi kuukautta, mutta anoin lisäaikaa ääniongelmieni vuoksi ja se totta kai myönnettiin (jatkot ovat aika automaattisia). Kaikkien muiden LM:n formaattieni kanssa olen aina tehnyt videoni nopeasti koulutuksen jälkeen. Toukokuisen bodystep-koulutuksen jälkeen kuitenkin jäin heti sille 2 viikon hiljaisuusretriitille. Senkin jälkeen ääni vain oli ja pysyi ikävänä, joten videon kuvaaminen oli viimeinen asia mielessäni. En pystynyt edes harjoittelemaan viikkoihin. Vieraannuin koko bodystepin ajatuksesta ja taisin jopa mainita kerran ääneen, etten varmaan koskaan tee videotani.

Jos totta puhutaan, olen harjoitellut koulutuksen jälkeen tasan kolme kertaa. Sitten vain päätin, että kyllä näillä taidoilla nyt yksi video läpäistään ja päätin kuvata omani pois alta mahdollisimman nopeasti. Kutsuin neljä kaveria paikalle osallistumaan feikkitunnilleni ja ei muuta kuin kamera päälle.

Ja läpi meni! Sain jopa erinomaista palautetta, etenkin tekniikastani, vaikka itse olin totta kai videota katsoessani ollut aika kriittinen. Onneksi meni läpi, sillä tein aikamoisia uhrauksia videon eteen. Ensinnäkin pahin tapahtui: mikki kuoli kesken tuntini, eikä virronnut millään patterin vaihdolla eikä muullakaan. Olin kappaleessa 9, ja kun kappaleita venyttely mukaanlukien on 12, päätin vain puskea lävitse ja jatkaa, sillä kaikki oli siihen mennessä mennyt niin hyvin ja pelkkä ajatus siitä, että olisin joutunut joku päivä tulemaan uudestaan ja aloittamaan alusta, ei houkutellut (tunti pitää kuvata kerralla, katkonaisia videoita ei hyväksytä). Laitoin musiikkia vähän pienemmälle, mutta totta kai tilanne meni silti siihen, että piti korottaa ääntä liikaa, jotta olin varma, että ääneni kuuluisi videolla. Muutoinkin olin jo sen tunnin aikana käyttänyt ääntäni enemmän kuin viime aikoina olen tunneillani käyttänyt. Ääniongelmieni suhteen tilanne meni siis sellaiseksi one step forward, two steps back. Sain pahan säryn, ja kirosin kyllä itseäni jälkikäteen.

Toiseksi tein videoni, vaikka olin samalla viikolla venäyttänyt jalkani ja vaikka jalkateräni sisäsivu oli ollut kipeä. Olin kuitenkin levännyt muutaman päivän ja särky oli kadonnut, joten ajattelin jalan olevan ihan hyvä. Siltä se tuntuikin. Ehkä rasitus oli kuitenkin liikaa, sillä nyt viime viikonlopun aikana särky palasi ja eilisen aikana se äityi niin pahaksi, että menin lääkäriin ja röntgeniin, jossa ei tietenkään näkynyt yhtään mitään, koska ei minun jalassani nyt ole mitään murtumia siten, etten sitä tajuaisi. Jalkani ei ole ollut edes turvonnut missään vaiheessa. En kyllä tiedä, mikä sitä vaivaa. Lääkäri antoi jotain venyttelyohjeita ja mainitsi kyllä, että voisin mennä spesialistilääkärille ja magneettikuvaukseen, mutta tuntuu vähän liioittelulta. Lepään tässä nyt taas kaksi päivää ja kattellaan sitten. En saanut taas(kaan) lääkäristä irti edes sitä, kuinka pitkään pitäisi levätä. Olen vakuuttunut siitä, etteivät ne täällä halua sanoa mitään, jotteivät joudu johonkin vastuuseen. (?!)

Nyt olen siis sertifioitu bodystep-ohjaaja. En tiedä, milloin tai missä ohjaan, sillä steppitunteja ei ole mitenkään älyttömän paljoa tarjolla ja aikatauluni on jo turhan täynnä, enkä tällä hetkellä voi edes sijaistaa yhtään ylimääräistä tuntia ääntäni suojellakseni. Itse asiassa vakaasti pohdin, että joudun vähentämään säännöllisiä tuntejani, sillä ääneni tuntuu kestävän yhden tai maksimissaan kaksi ohjausta päivässä ja nekin vain rauhallisella puhumisella. En oikeastikaan tiedä, mikä järki oli siinä, että hankin uuden sertifikaatin tässä vaiheessa, mutta toisaalta eipä se nyt paljoa vaatinut. Halusin myös osoittaa itselleni, että kyllä minä pystyn sertifioitumaan lajissa, jonka tunnilla olen käynyt tasan kerran, jos vain olen tarpeeksi ihastunut lajiin. Tosin cxworxin kanssa oli aikoinaan sama, joten eipä tämä mikään ennätys ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti