torstai 13. lokakuuta 2016

Vapaapäivä keskellä viikkoa

Olen muuttanut viikko-ohjelmaani siten, että minulla on nyt tästä lähtien torstaisin vapaapäivä. Tosin haluan kutsua sitä palautumispäiväksi, recovery dayksi, koska se kuulostaa hiukan vähemmän lusmulta. Minulla oli ennen kaksi tuntia ohjattavana torstaisin (itse asiassa keväällä oli vielä kolme), mutta jo muutama viikko sitten luovuin aamun pumppitunnistani. Viime viikolla luovuin legendaarisesta 5:45am bodyattack-tunnistani. Olen kauan pitänyt sitä parhaimpana tuntina, joka minulla on, koska kerta toisensa jälkeen löysin itsestäni kummallista energiaa juosta ja hyppiä ennen aamukuutta, vaikka olin aina saanut nukuttua vain muutaman katkonaisen tunnin. Nyt kuitenkin päätin luopua tunnistani ääntäni säästääkseni.
Kävin tänään yhden tuttuni kanssa lounaalla San Josen downtownissa. Piti oikein pysähtyä muistelemaan, miten suurkaupunkimeno itärannikolla olikaan ja tässä on sitten USA:n 10. suurimman miljoonakaupungin meno: parkkipaikkoja ja muutama hassu talo - niistä on San Josen downtown tehty.  
Olen viime aikoina jälleen kuullut ohjaajista, jotka ohjaavat aivan tolkuttomia määriä tunteja viikossa (puhutaan kymmenistä), mikä jotenkin vähän ärsyttää, kun itse pitää luopua ja alkaa laiskotella. Onneksi sentään tänään aamulla herätessäni muistin tasan tarkkaan sen, miksi olen tehnyt näitä päätöksiä. Minulla oli rankka keskiviikko, neljä tuntia ohjausta sisältäen kaksi attack-tuntia, ja olo tänään aamulla oli kuin kuolleella. Paitsi että varmaan pahempi kuin kuolleella, sillä eihän kuollut tunne särkyä jokaisessa lihaksessa tai väsymystä, joka veltostuttaa koko kropan heti aamusta. Kaiken lisäksi äänihuuliani särki, sillä innostuin viikonloppuna vähän liikaa uutta bodypump 99 -ohjelmaa ensimmäistä kertaa vetäessäni ja siitä nyt sitten maksellaan hintaa. Ei tämä ääni nyt vain kestä.
San Josen downtown on tehty myös puistoista, joissa joko a) ei ole mitään tai b) on kodittomia. Täällä taisi olla kodittomia, joskaan niitä ei osunut kunnolla kuvaan, jos ei lasketa vasemmassa kulmassa olevaa roskakasaa, joka taisi olla jonkun omaisuus. 
Mutta mitä ihminen sitten tekee vapaapäivänään keskellä viikkoa? Varmaan sitä samaa, mitä teen muutoinkin arkisin, koska työni on hyvin osa-aikaista: harrastan kehonhuoltoa, katson Netflixia ja surffaan netissä. Ehkä nyt on vähän enemmän energiaa tavata kavereita. Tai ehkä jopa kirjoittaa blogipostauksia. Toiveissani olisi, että jaksaisin tulevaisuudessa tehdä torstaisin oman treenin. En nimittäin muista, koska olisin viimeksi treenannut itsekseni. Ei ole ollut enää energiaa, kaikki voima menee tuntien ohjaamiseen, mikä on totta kai todella huono juttu.
San Josen keskustassa keskellä arkipäivää lounasaikana.
Minulla on nykyään muuten myös koko viikonloppu vapaana, sillä luovuin myös lauantaiaamun tunnistani. Jäljellä on töitä neljänä päivänä, ajallisesti yhteensä enää 10 tuntia ja 15 minuuttia. Olen siis palaamassa siihen ensimmäisen vuoteni kotirouvailumenoon, jolloin viiden arkipäivän aikana harrastin oikeastaan joka viikko 10 tuntia liikuntaa. Mitä nyt minulla oli silloin huomattavasti enemmän energiaa, koska kävin välillä jossain zumbassa, mikä on vähän eri kuin se, että itse ohjaan jotain attackia tai pumppia. Todennäköisesti luovun vielä ainakin muutamaksi kuukaudeksi kahdesta tunnistani (jotka ovat samana päivänä yhden kolmannen tunnin kanssa), mikä pudottaisi tuntimääräni kahdeksaan. Se kuulostaa jo niin matalalta, etten millään haluaisi mennä sellaiseen, mutta ääneni takia ei taida olla muita vaihtoehtoja. Se magneettikuvaus on muuten nyt varattu, vaikken edelleenkään ihan tiedä, mikä idea siinä on. Enkä myöskään tiedä, mitä se minulle ihan tarkalleen maksaa, sillä vakuutusyhtiöstäni saama vastaus ei taaskaan ollut mikään yksinkertainen. Tiedän kuinka paljon prosentuaalisesti maksan toimenpiteestä, mutta sitten pitäisi vielä tietää toimenpiteen hinta, tai siis tarkalleen sanottuna contracted rate.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti