Sirkustelua ja ulkoilua

Meidän viikonloppuun kuului Cirque du Soleilin esitys ja ulkoilua.

San Josehen tullut esitys oli Luzia, meksikolaisvaikutteinen spektaakkeli.

Olen aiemmin nähnyt vain yhden Cirque du Soleilin esityksen, se oli Las Vegasissa. Luzia-esitys tuli kiertueelle San Josehen, ja halusin katsomaan sitä, vaikka liput eivät tietenkään olleet ihan halpoja. Oli todellakin rahan arvoista. Hienot lavasteet, vaikka kiertueesta onkin kyse, ja loistavia temppuja.

Amerikkalaiset varustautuvat sirkusesitykseen kuin leffateatteriin snäksiensä kanssa. Toki ehkä jos Cirque du Soleilia vertaa sirkuksiin, niin joo, ehkä hattarat ja popparit voi ymmärtää. Itse kuitenkin vertaan tällaista esitystä enemmänkin teatteriin, joten popkornit ja muut rapisteltavat eväät vähän naurattivat. Jos missä tahansa lavalla on eläviä ihmisiä, eväät eivät mielestäni ihan kuulu yleisöön, mutta kannattaa ehkä vain unohtaa oma suomalaisuus ja mennä maassa maan tavalla. Teatterissa täällä ei sentään poppareita myydä, mutta keksejä ja karkkipusseja kylläkin, joten ero ei ole suuri. Harvoin tosin niitä snäksejä rapistellaan ihan kesken esityksen, mutta olen minä sitäkin tekeviä ihmisiä nähnyt (tai pikemminkin kuullut).

Hattaraa ja karkkia esitykseen mukaan? Mikä ettei. 

Mieheni kaipaisi suomalaista pullakahvitarjoilua, mutta onneksi sipseilläkin pärjää aina.

Sunnuntaina kävimme vähän ulkoilemassa, kun oli sadeton viikonloppu. Valitsimme Skyline Ridge Open Space Preserven. Olemme ajaneet tuon ohi kerran, ja olin ottanut sen nimen ylös. Alue oli meiltä vajaan tunnin päässä, ylhäällä vuoristossa kukkuloilla.

Up, up and up we go.

Paluumatkalla piti pysähtyä vähän turisteilemaankin. 

Ulkoilupaikan maisemissa ei valittamista.

Näiden sateiden jälkeen saa kyllä vähän miettiä, minne lähteä, ettei uppoa nilkkojaan myöten jonnekin mutaan poluilla. Keli on tietenkin vain pukeutumiskysymys, mutta kun meillä ei ole tilanteeseen sopivia vedenkestäviä kenkiä. Varmaan pitäisi ostaa sellaiset, kun ei Kalifornia näköjään olekaan aina kuiva.

Kangaslenkkarit olivat aivan mutaiset tämän jälkeen. 

Joskus ulkoilupaikoissa ärsyttää puuttuvat kyltit ja kunnon opasteet. Aina paperisia karttoja ei ole saatavilla (joskin me aina käytämme nettikarttaa offline-tilassa - kenttää näissä paikoissa ei todellakaan pahemmin ole). Tässä oli kyllä kyltti, mutta tietyllä tavalla vähän tulkinnanvarainen. 

Runsaiden sateiden jäljiltä tuolla alueella olikin nähtävillä pienoista storm damagea. Finglish on aivan liian hauskaa, joten en jaksa suomennella termejä, ja sitä paitsi ilmaisu "myrskyn aiheuttama tuho" kuulostaa turhan mahtipontiselta tähän. Ja sitten taas termi "sateen aiheuttama tuho" on suomalaisen korvaan ehkä vähän liian lievä, jos mielessä ovat jotkut pienet Turun tihkusateet.

Esimerkki mud slidesta, hyvin pienestä sellaisesta. Kuvitelkaa tämä sata kertaa isompana autotien vieressä. Santa Cruziin johtava päätie on täällä ollut päiväkausia tukossa mud sliden takia. 

Maa saattaa myös pettää kovan sateen jälkeen. 

Tässä ei näy tuhoja, mutta tuolla metsikössä oli kaatuneita puita ja kaikenlaisia risuja lentäneinä sinne tänne. Tämä lammikko muistutti minua muuten yli kaiken Turun Aurajoesta. Samanlainen p***alammikon värinen.

Pohjois-Kalifornia ei ole vielä selvinnyt sateista, ja nytkin ennustus lupaa sadetta monelle tulevalle päivälle. Ehdin jo sammuttaa lämmityslaitteemme, kun oli lämpimiä päiviä välissä ja sisälle tuli kuuma, mutta kaduin sitä jo muutamana aamuna, kun olin jäätyä. Piti siis laittaa lämmitys takaisin. Ei se kevät vielä tullutkaan.

Tosin siitä päätellen, miten kukat ovat alkaneet kukoistaa, kevät todellakin on tullut. Bongaa kuvasta myös ihmisten heittämiä roskia.