Elvytyskurssilla

Olen ollut kaksi vuotta uuden urani parissa. Samalla on kulunut kaksi vuotta siitä, kun kävin elämäni ensimmäisellä CPR/AED-kurssilla eli elvytyskurssilla. Koska CPR/EAD-kortti on voimassa vain kaksi vuotta, jouduin nyt uusimaan korttini eli menemään uudelle kurssille. Minulla pitää ryhmäliikuntaohjaajana olla voimassaoleva elvytyskortti. Tosin viidestä työnantajastani (nykyään niitä on kyllä enää vain neljä) vain yksi on oikeasti pyytänyt nähdä korttini. Toisaalta omalla vastuullahan se on, että tarvittavat luvat ja taidot ovat kunnossa.

Tällä kertaa hoidin kurssin yhden työnantajani kautta. Pääsin siis ilmaiselle kurssille. Kurssi oli huomattavasti hauskempi kuin se, jossa kaksi vuotta sitten kävin. Ensinnäkään yhtäkään typerää ylinäyteltyä videota ei katsottu. Kurssilla keskityttiin vain opettelemaan elvystystekniikkaa aikuisille, lapsille ja vauvoille. Kurssi oli siis käytännönläheisempi ja mielestäni parempi kuin se ensimmäinen. Nyt minulla on enemmän sellainen olo, että ehkä jopa oikeasti osaisin elvyttää. Ekan kurssin jälkeen olin vähintäänkin epävarma. Toiseksi tähän kurssiin ei sisältynyt mitään kirjallista koetta, jonka vastaukset olisivat suurimmaksi osaksi maalaisjärjellä pääteltävissä. Ei siis tuhlailtu aikaa turhuuksiin.

Kävin kurssin yhden työantajani, YMCA:n, Main Officella.

Kovin amerikkalainen kokemus tämä silti taas mielestäni oli. En tosin ole koskaan käynyt elvytyskurssilla Suomessa, joten vertailukohtaa ei ole. Mutta en usko, että kurssien vetäjät Suomessa ovat ollenkaan niin dramaattisia kuin täällä. "Your safety is always first!", "You do not wanna come the next victim!" ja blaa blaa. En osaa ihan saada tätä tunnetta tekstiin, mutta meininki oli jotenkin vähän kärjistettyä.

Myös suojavälineisiin kiinnitettiin paljon huomiota. En tiedä, miten Suomessa nykyään kursseilla toimitaan, mutta mieheni on joskus ajat sitten käynyt Suomessa elvytyskurssin, jossa nuken suuhun puhalletaan ja nukkea sitten vain vähän desinfioidaan siinä välissä. Ehkä kuviot ovat muuttuneet sitten sen ajan Suomessa, mutta täällä on kyllä kaikenmaailman muovit ja maskit ennen kuin puhalletaan mitään. Kurssilla myös korostettiin, ettei elvyttäessään tarvitse puhaltaa, jos suojavälineitä ei ole tarjolla. Silloin riittää painelu. Mieheni vähän ihmetteli tätä, sillä jos oikeasti voi pelastaa toisen ihmisen hengen, niin alkaako siinä sitten miettiä, että hyiii en nyt halua laittaa suutani tuon toisen ihmisen suuta vasten... En osaa sanoa. Mutta sen osaan sanoa, että amerikkalaiset rakastavat korostettua hygieniaa. Tästäkin voisi tehdä jopa oman postauksensa. Niin huvittavia käsilaukuista roikkuvat pienet käsidesipullot ovat. Mutta nyt mennään kyllä aiheen ohi.

Elvytysnukkeja ja suojamaskeja.

Kurssi kesti reilun kolmisen tuntia. Minä olin muuten suomalaisena varttia etukäteen paikalla, koska kyllähän nyt virallisiin tilaisuuksiin pitää mennä ajoissa. Suurin osa muistakin oli ajoissa, mutta silti kun kurssin piti alkaa klo 9:15, tuona ajankohtana kurssin vetäjät ilmoittivat, että "because of traffic, we won't start until 9:30". Oli muuten perjantai, ja aamuruuhka oli huomattavasti kevyempää kuin muina arkiaamuina. Huoh. Joskus elämä täällä päin pyörii vähän liikaa sen ympärillä, kuinka paha liikenne on (joskin onhan se perusteltua, koska se liikenne nyt vain vaikuttaa kaikkeen). Suomalainen minussa kuitenkin sanoisi, että "because of traffic, leave earlier to be on time!". Jösses.

Mutta nyt on taidot terästetty ja päivitetty. En ole koskaan tarvinnut elvystaitoja enkä ensiaputaitoja (sellaista kurssia en muuten ole käynyt, vaikka sekin olisi hyödyllinen) tunneillani ja toivottavasti jatketaan samalla linjalla.