tiistai 11. marraskuuta 2014

Aasialaisia ruokia kannattaa tulla syömään Amerikkaan. (Ja Veterans Daysta.)

Viime postauksessa kirjoitin, että sää on yksi parhaimmista asioista täällä asuessa. Jos nyt pysytään tällä positiivisuuslinjalla, niin voisi sanoa, että myös valtaisat etnisen ruoan mahdollisuudet ovat täällä ehdottomasti yksi parhaimmista asioista. Olen jo vuosikausia ollut etnisen ruoan ystävä. Suomessa tällainen syömäni ruoka koostui kuitenkin lähinnä vain intialaisesta ja satunnaisesta thaimaalaisesta sekä sushista. Kyllä kait Turussakin etnisiä ravintoloita on vaikka millä mitalla, mutta jotenkin siellä kävi aina samoissa tutuissa paikoissa.

Täällä etnistä ruokaa on tarjolla tolkuttomat määrät. Minulla ei ole kokemusta monista amerikkalaisista kaupungeista tai alueista, joten en osaa sanoa, minkälaiset kuviot muualla on. Täällä Piilaaksossa ja Bay Arealla asuu niin paljon aasialaisia, että heidän perustamansa ravintolat vaikuttavat välillä koostavan selkeän enemmistön paikallisesta ravintolaskenestä. Täällä näkyy paljon sellaisia strip malleja, joissa kaikki raflat ovat aasialaisia. Ja minullehan tällainen kelpaa paremmin kuin hyvin!

Näissä etnisissä ravintoloissa on se kiva puoli, että ne tuntuvat huomattavasti aidommilta kuin etniset ravintolat Suomessa. Ensinnäkin toki ruoka on usein huomattavasti parempaa (lue: mausteisempaa), mutta suurimman autenttisuuden olon tuo asiakaskunta. Valehtelematta olemme välillä olleet syömässä aasialaisissa rafloissa, joissa olemme ainoat valkoihoiset - kaikki muut asiakkaat ovat aasialaisia: japanilaisessa raflassa on japanilaisia asiakkaita ja kaikki puhuvat japania, intialaisissa rafloissa asiakkaana ovat intialaiset ja niin edelleen. Täällä ei myöskään turhia "hienostella". Jos kulttuuriin ei kuulu puikoilla tai haarukalla syöminen, ihmiset syövät tietenkin sormin, eikä haarukoita välttämättä ole edes tarjolla. Viimeisin kokemuksemme on loistavasta etiopialaisesta ravintolasta, jossa ruoka syötiin asiaankuuluvasti sormin leivän avulla.

Emme käy ulkona syömässä niin usein kuin ehkä pitäisi, kun ottaa huomioon nämä rajattomat makuelämysten mahdollisuudet ja kohtalaisen halvat hinnat. Välillä on myös hankala astua joihinkin täysin tuntemattomiin ravintoloihin, joissa tarjoillaan ruokaa, josta emme ole koskaan kuulleetkaan ja jonka syömätavasta meillä ei ole mitään käsitystä. Vaikka molemmat miehen kanssa pidämme etnisistä ruoista, tiedämme niistä hävyttömän vähän.

Eilen söin sellaista ruokaa, jota en koskaan aiemmin ollut syönyt: mongolialaista Hot Pot -ruokaa. Täytyy myöntää, etten ollut mistään hot pot -termistä kuullutkaan. Kävin syömässä kevään kielikurssilla tapaamani eteläkorealaisen ja japanilaisen naisen kanssa, ja jouduin myöntämään heille, ettei minulla ole mitään käsitystä siitä, mitä olen menossa syömään tai miten ruoan kanssa pitäisi toimia.
Hot pot, kuten kuvasta näkyy. 
Hot pot -ruoka sisältää nimensä mukaisesti suuren pöytään tuodun saavillisen jotain kiehuvaa lientä ja sitten kasan raakoja vihanneksia, salaattia, jotain kalajuttuja ja lihaa. (Huomatkaa, miten perillä olen näistä syömistäni ruoista. "Jotain juttuja" on ihan tarpeeksi kuvaava termi. :D) Nämä kamat heitellään saaviin kiehumaan, ja sitten kun ne ovat kypsiä, niitä noukitaan syötäväksi. Monissa aasialaisissa maissa on ilmeisesti omanlaisensa hot pot -tavat. Tai näin ainakin ymmärsin tuttavieni puheista.
Näitä pataan laitettiin kypsymään.
Oli todella hyvää, kun sai jujun päästä kiinni. Hot potissa kiehuva liemi voi ilmeisesti olla todella tulista. Meillä oli kahdenlaista lientä: mietoa ja tulista. Tuttavani epäilivät, etten pysty eurooppalaisena syömään tulista lientä, mutta se upposi minuun ihan kunnolla! Mieto ei oikein maistunut miltään. Edes japanilainen tuttavani ei kyennyt syömään tulista lientä. En tiedä, ajattelevatko useatkin aasialaiset, etteivät eurooppalaiset pysty syömään heidän ruokiaan vai oliko kyseessä vain näiden tuttavieni mielikuvat, mutta minä kyllä herätin heissä lievää hämmennystä tulisuudensietokyvylläni sekä sillä tosiasialla, että syön sushia ja sashimia ja että vielä kaiken lisäksi pidän niistä.

Minulla on aina ollut vaikeuksia jakaa asioita, hahahaha. Ehkä se on siksi, että olen ainoa lapsi. ;) Kun hot pottiin heitellään ruokia, nehän sekoittuvat siellä kiehuvassa vedessä totaalisesti toisiinsa. Minä olin eilen ensimmäinen, joka alkoi pohtia ääneen, mikäköhän ruokapalleroista oli minun. Keskustelu huipentui näihin hauskoihin lauseisiin siinä vaiheessa, kun tajusin vahingossa syöneeni tuttavani tofun:

minä: "Oh my god, I think I just stole your food!"
tuttava *nauraen*: "Oh you're so funny! You can't steal my food, you're my friend!"

Sitten hän vielä kehotti minua vain syömään, mitä haluan, ja kertoi, että Koreassa kaikki ruoat vain heitetään kiehumaan ja porukka sitten syö sitä, mitä kauhaan osuu. Suomalaisella on ehkä vähän vielä opittavaa... ;)

Olen muuten jo kahdesti eksynyt näiden aasialaisten tuttavieni kanssa japanilaisiin marketteihin. Monille kansallisuuksille (japanilaisille, vietnamilaisille, meksikolaisille...) on täällä omat ruokakaupat. Eilen japanilaisesta marketista tarttui minun mukaani vihreän teen makuisia KitKatteja:
Paketissa ei ole sanaakaan englantia.
Vihreä tee ei maistunut suklaassa kovinkaan paljon, mutta kyllä noita söi.


Ps. Tänään oli Veterans Day, joka on Kaliforniassa state holiday, jonka voisi kuvitella tarkoittavan vapaapäivää. Kävin tänään silmälääkärillä piilarien kontrollissa (piilareista lisää joskus myöhemmin) tuossa naapurissa miniostarilla, ja ihmisiä oli selkeästi lounaalla työporukoilla paikallisessa pizzeriassa ja kahvilassa. Tein tänään myös pienen kävelylenkin, joka vei minut usean työpaikan parkkipaikan ohitse. Joillakin parkkipaikoilla oli jonkin verran autoja, jotkut olivat täynnä, mutta sitten oli myös muutama täysin tyhjä parkkipaikka. Ulkoilureitillä oli niin paljon porukkaa, etten ole koskaan nähnyt (tosin en kyllä lähes koskaan käy siellä, joten ehkä tämä on huono lähtökohta miettiä tilannetta). Mitä täällä oikeasti tapahtuu? Miksi jotkut viettävät vapaapäivää ja toiset eivät? Vai onko vapaapäivien säilöön laittaminen täällä vain niin yleistä, että se aiheuttaa näin massiiviset erot?

4 kommenttia:

  1. Luulen, että tuo Veterans Day on sellainen vapaapäivä, että posti on kiinni, koulut on kiinni ja osavaltion virastot on kiinni - mutta se ei ole mikään tavallinen vapaapäivä töistä. En ainakaan itse muista, että se olisi ikinä ollut vapaana. Täytyy tunnustaa, että jossain vaiheessa tajusin, että posti ei ole tullut - kai se on joku erikoispäivä. Aika jännää tuo, että etnistä ruokaa on saatavilla hyvin - mutta keskiverto amerikkalainen (mitä se sitten tarkoittaakin on aika varovainen syöjä). Amerikkalainen työkaverini on Suomessa työmatkalla ja hän laittaa Facebook:iin kuvia suomalaisesta ruoasta ja tuntuu, että hänen koko perheensä on huolissaan ruokailusta Suomessa.....taisi joku jo ehdottaa vierailua Subwayhin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vain näin suomalaisen näkökulmasta hämmentävää, että virastot ja vastaavat ovat kiinni, mutta toimistotyöläiset ovat silti töissä. Ja outoa, kun ei ole koulua, mutta vanhemmilla on silti työpäivä. (Vaikka toisaalta eihän terveydenhuoltoalan ja kaupanalan ihmisilläkään ole vapaata silloin kuin muilla...)

      Varmaankaan keskivertojenkki ei käy näissä etnisissä paikoissa. Ei täällä päin ainakaan tunnu amerikkalaisia pahemmin näkyvän näissä paikoissa... Eikä tosiaan näy edes paljon valkoisia.

      Poista
  2. Noi vihreätee KitKatit on ihan parhaita! Ostin niitä Japanista, mutta niitä ei taida saada Suomesta mistään.

    - Sohvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on kyllä ehkä vähän random-tuote Suomesta saatavaksi. ;) Mä en ollut koskaan nähnyt tollasia aikaisemmin.

      Poista