lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivähaikki

Kävimme tänään ulkoilemassa, koska oli todella hieno ilma. Lämpöä oli jo ennen puoltapäivää 21 astetta. Olen jo pitkään halunnut käydä Black Mountain -vuorella, joka on noin 850 metriä korkea. Jostain syystä kaikki, minkä nimessä on sana mountain, vetoaa minuun, vaikka tiedän, että nämä paikalliset vuoret ovat nykyään jo silmissäni pelkkiä kukkuloita. Täytyy silti päästä aina näkemään.
Ruoho on vielä vihreää, mutta voisi se kyllä vihreämpääkin olla.
Huiputimme tämän vuoren Monte Bello Open Space Preserve -luontoalueen kautta. Eksyimme ajomatkalla hieman, sillä olimme ottaneet naviohjeet haikkireitin alkupäässä olevalle parkkipaikalle epävirallisen haikkaussivuston kautta ja ohjeet olivat ilmeisesti virheelliset: me päädyimme jonkun pihatielle. Täällä päin maailmaa ei kannata käydä kääntyilemässä kenenkään pihateillä tai mailla, sillä "Private property"- ja "No tresspassing"-kylttien ohittaminen voi koitua kohtalokkaaksi. Jenkithän ampuvat ensin ja kysyvät kysymykset myöhemmin, jos nyt saa sanoa näin ennakkoluuloisesti ja stereotyyppisesti. Mutta ei tämä kyllä ole mikään vitsi. Laki on sen puolella, kenen maille on tunkeuduttu luvatta. "You don't wanna go anywhere where there's a sign like that, they can shoot you here in America if you go to their property without permission", venezuelalaisen tuttavani 20 vuotta Yhdysvalloissa asunut sisko sanoi minulle, kun olimme kerran kävelemässä ja kun kerroin, että kotitalojemme takana olevalle trailille voi päästä yhden asuinkompleksin pihan lävitse. Ja pihalla oli kyltti "Private Property, No Tresspassing". (Joskaan en usko, että kukaan asuinkompleksista ampuu ketään.)
Yksinäinen puu.
Löysimme kuitenkin perille oikeaan paikkaan, vaikka molempien kännykät olivat taas siinä kuuluisassa No Service -tilassa. Onneksi vuoristotiellä on aika helppo löytää perille, jos tietää olevansa oikealla tiellä: kunhan vain ajaa eteenpäin. :) Aika moni muukin oli päättänyt hienon sään tai ehkä ystävänpäivän kunniaksi lähteä ulkoilemaan, sillä parkkipaikka oli aivan täynnä jo ennen puoltapäivää.

Me teimme noin 12 kilometrin lenkin, joka vei varjoisasta metsästä Black Mountainin rinteille ja huipulle saakka. Haikkireitin alku oli suljettu näin talvella pyöräilijöiltä ja hevosilta. Syy oli "wet conditions". Tämä on kalifornialaisten käsitys märistä olosuhteista:
Vaarallinen wet conditions.
No joo, oli siellä vähän enemmänkin mutaista parissa paikassa. Vähän.
Vuoren rinteillä.
Meillä oli päällä sortsit ja t-paidat, jotka nekin olivat liian kuumat urheilulliseen menoon. Olin vähällä aamulla vetää jalkaan caprijumppahousut, koska on kuitenkin helmikuu, mutta onneksi olin rohkea ja laitoin sortsit. Olimme aivan ihmeissämme siitä, miten saattoi olla niin lämmin jopa korkealla kukkuloilla. Kosmetologini kertoi minulle tällä viikolla sääilmiöstä nimeltä Pineapple Express, joka tarkoittaa Havaijilta tullutta myrskyä (eli vesisadetta) ja sen jälkeistä lämmintä ilmaa. Kun olimme Kanadassa, täällä oli kuulemma satanut aivan vimmatusti. Nyt on sitten selkeästi sen lämpimän sään vuoro. Tällä viikolla on ollut pari 24 asteen päivää, ja ennusteen mukaan seuraavan yli viikon ajan on joka päivä yli 20 astetta.
Varjoa ei ollut paljon tarjolla, paitsi reitin alussa, kun kuljimme tuolla jossain metsän siimeksessä.
Emme ole pitkään aikaan käyneet tällaisella kunnon pitkällä haikilla. Tänään aikaa meni kolmisen tuntia 12 kilometriin yhden tauon kanssa. Koska kävimme vuoren huipulla saakka, reittiin kuului tietenkin nousua, noin 500 metrin verran. Tuo 500 metrin nousu taisi keskittyä vain parin kilometrin pituudelle. Pohkeeni eivät oikein tykänneet, sillä ne olivat jo valmiiksi aivan jumissa.
Mies tsemppaa nousussa.
Tuolla kiviröykkiössä on vuoren huippu. Ei siis mikään kummoinen huiputus, vaikka tätä vuoreksi kutsutaankin.
Mutta kannatti urheilla itsensä ylös saakka, sillä huipulta oli hienot maisemat. Toisella puolella levisivät vihreät metsät ja kukkulat, toisella puolella Piilaakso ja San Franciscon lahti.
Huipulla. Toisella puolella metsää.
Ja toisella puolella Piilaakso.
Paluumatkalla sai ihastella laakson maisemia. 
Tänään on tosiaan vietetty ystävänpäivää. Amerikassa Valentine's Day on älyttömän iso juttu. Kuten kaikki varmaan tietävät, Amerikassa Valentine's Day on enemmänkin sen oman rakkaan kuin ystävien juhla. Kaupat ovat täynnä kaikenmaailman I love U -ilmapalloja, sydänsuklaarasioita, vaaleanpunaista höttöä ja muuta tilpehööriä. Kävimme ulkoilun jälkeen Safewayssa, jossa heti sisälle päästyämme olimme törmätä kukkaständeihin. Siellä myytiin niin paljon erilaisia ruusuja ja kukkia, etten käsitä, miten ne kaikki saadaan myytyä. Kun näin ruusukaaoksen, ilmeeni oli vissiin aika huvittava, sillä kukkien vieressä seisonut nainen vähän hymyili minulle siihen malliin.
Tässä pieni murto-osa kukkakaaoksesta. Skumppapulloja oli myös tyrkyllä ja sitä suklaata. Niin ja pehmoleluja.
Me emme viettäneet ystävänpäivää yhtään mitenkään erikoisesti. Suunnittelin kyllä vähän Valentine's Day -dinneriä jenkkityyliin jossain ravintolassa. Täällä dinnerit ovat todella suosittuja tänään, ja monet ravintolat tarjoavat ystävänpäivän kunniaksi prix fixe menun eli tietyn hintaisen kolmen tai neljän ruoka-annoksen menun. Hinnat ovat tietenkin kovia. Katsoin muutamia rafloja, joissa hinnat pyörivät 80-120 dollarissa ilman juomia, veroja ja tippejä. Kävimme kiitospäivänä syömässä juuri tällaisen prix fixe -menun, eikä ruoan laatu silloin päätä huimannut. Tällaisiin spesiaalitilanteisiin, joissa ravintola tarjoaa vain tämän tietyn menun eikä mitään muuta normaalista ruokalistastaan, ruoat tehdään tietenkin pitkälti etukäteen, eikä niiden laatu tällöin välttämättä ole kovin hyvä. Ainoa syy, miksi olisin halunnut mennä, oli se, että olisimme nähneet tähän juhlapäivään kuuluvia yltiöällöromanttisia koristeita. Jotenkin olin kuitenkin aika vakuuttunut, ettei San Josessa varmastikaan paljoa koristella. Ei siis tehnyt mieli ruveta maksamaan älyttömiä hintoja surkeasta ruoasta. Ja koska en ollut kovin innostunut, en varannut meille pöytää ennen Kanadan reissua, ja kotiin palatessa, vajaa viikko ennen Valentine's Dayta, ei ollut enää mitään mahdollisuuksia saada varausta mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, sillä kaikki olivat jo täyteen varattuja (kyseessä on oikeasti todella suosittu ravintolapäivä). Mutta onneksi tosiaan tuskin menetämme mitään. Ja ensi vuonna voi vielä yrittää.

Toivottavasti kaikilla on ollut kiva ystävänpäivä!
Ilmapallotarjonta oli kovin punaista ja vaaleanpunaista ja sanomaltaan aika yksipuolista. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti