tiistai 13. syyskuuta 2016

Philadelphia, PA

Itärannikkoreissumme kolmas kohde oli Philadelphia Pennsylvanian osavaltiossa. Ajoimme sinne Cape Codista, Massachusettsista. Matka oli vajaa 600 kilometriä ja kulki Massachusettsin ja Pennsylvanian lisäksi neljän muun osavaltion lävitse: Rhode Islandin, Connecticutin, New Yorkin ja New Jerseyn. Lista niistä osavaltioista, joissa olen käynyt, on nyt siis kasvanut huimasti. Eihän siinä ajaessa tietenkään paljon mitään noista osavaltioista nähnyt, muuta kuin keskellä puskia meneviä teitä ja joitain satunnaisia vilauksia kaupungeista. Tosin Rhode Island, USA:n pinta-alaltaan pienin osavaltio, on oikeastikin niin pieni, että käytännössä ajoimme sen lävitse kokonaan. Niin ja Connecticutissa pysähdyimme Yalen nähdäksemme.

Ajomatkamme osui perjantaihin ja vieläpä Labor Day -viikonloppua edeltävään perjantaihin, joka on kohtalaisen suosittu matkustuspäivä, kun ihmiset lähtevät viettämään 3-päiväistä viikonloppua. Pelkäsimme vähän etukäteen, miten matka sujuu ruuhkassa, mutta emme lopulta kohdanneet mitään erityisiä jumeja, sellaista normaalia vain. Navigaattori olisi halunnut ohjata meidät ylittämään Hudson-joen aivan Manhattanin vierestä Bronxista, mutta näimme parhaimmaksi ylittää joen vähän pohjoisempaa, koska ei huvittanut joutua keskelle Manhattanin ympäristön ruuhkia. Kaiken kaikkiaan matka sujui älyttömän joutuisasti, ilman pysähdystä se kesti alle 7 tuntia. Ruuhkat eivät olleet lainkaan sellaisia, mitä täällä Bay Arealla on (joskin painotetaan nyt sitä, että ohitimme N.Y.C:n kaukaa). Minusta oli outoa, että moottoritiet itärannikolla ovat jotenkin vähän pieniä: yleensä vain kaksi, joskus ehkä kolme, kaistaa per suunta. Olisin kuvitellut, että tuolla päin olisi isompia teitä, kun siellä on niin paljon isoja kaupunkejakin, mutta selvästikään ei.
Siellä se New York City on. Se ei kuulunut meidän East Coast -lomaamme, koska muutama vuosi sitten lomailimme siellä melkein 2 viikkoa. Halusimme nyt tutkia muita paikkoja.
Meillä oli varattuna Philadelphiaan kolme kokonaista päivää, mutta kaksi päivää riitti hyvin ja kolmantena päivänä lähdimme tekemään päiväreissun Pennsylvanian amish-alueelle, josta kerron myöhemmin lisää, sillä se oli aika mielenkiintoinen kokemus. Öitä vietimme Philadelphiassa neljä. Hotellimme oli yhden suuren kadun varrella, siinä oli paljon teattereita ja korttelin päässä oli kaupungintalo. Liikenteen melu huoneeseen oli aika ikävä ja minun piti käydä ostamassa korvatulpat, jotta pystyin nukkumaan.
Massiivinen kaupungintalo. Tuo hahmo tuolla katolla on William Pennin, Pennsylvanian provinssin perustajan, patsas.
Philadelphia on väkiluvultaan USA:n 5. suurin kaupunki, mitä ei kyllä uskoisi. Boston taitaa olla 23., mutta se tuntui jotenkin Phillya enemmän suurkaupungilta. Ehkä koska siellä oli minusta jotenkin enemmän monipuolisia alueita. Philly vaikutti paljon rauhallisemmalta, mutta olimme siellä viikonloppuna ja vielä Labor Day -viikonloppuna, mikä totta kai vaikutti meininkiin. Bostonin tavoin Philadelphia on todella käveltävä kaupunki. Me emme tarvinneet autoa tai edes julkisia kertaakaan. Jälleen jo ekan päivän jälkeen tuntui siltä kuin olisimme kävelleet koko kaupungin halki tai ainakin kaikkien turistikartoissa näkyvien alueiden halki. Harmittaa ihan, ettei tullut kertaakaan mitattua käveltyjä matkoja.
Downtown, joka ei ehkä ollut ihan edukseen viikonloppuna.
Labor Day Weekendin kunniaksi kaupungissa oli käynnissä Made in America -kaupunkifestarit. Me eksyimme festarialueen laitamille ja kiersimme koko alueen ympäri. Päädyimme jonnekin kauas, minne meidän ei ollut tarkoitus mennä ja löysimme vanhan vankilan, Eastern State Penitentiaryn. Vankila on rakennettu 1800-luvulla ja suljettu 70-luvun alussa. Esimerkiksi Al Capone on ollut tuossa vankilassa. Päätimme käydä katsomassa. Vankila oli yllättävän mielenkiintoinen, joskin aika ränsistynyt.
Eastern State Penitentiary, ensimmmäisiä vankiloita, jotka on rakennettu siten, että vangit eristetään toisistaan.
Harvinaisen ränsistynyt mesta, mutta kiintoisia tarinoita.
Kävelimme vankilasta takaisin downtowniin ja kävimme One Liberty Observation -näköalapaikalla, joka sijaitsee yhden pilvenpiirtäjän 57. kerroksessa.
Philadelphiassa tykätään näköjään peilipintaisista pilvenpiirtäjistä. Sekin talo, jossa näköalapaikka on, on samanlaista materiaalia.
Edessä kaupungintalo. Takana joen toisella puolella taitaa olla New Jerseyn osavaltio.
Näköalojen katselun jälkeen jatkoimme haahuilua, päädyimme Chinatownin kautta Philadelphian vanhaan kaupunkiin ja Phillyn varmaan suosituimmalle turistialueelle: Independence National Historic Parkiin. Skippasimme kuitenkin sen ekana päivänä, koska sille oli varattu toinen päivä.
Phillyn Chinatownin portti.
Elferth's Alley, jossa on 1700- ja 1800-luvulla rakennettuja taloja. Tätä sanotaan Yhdysvaltojen vanhimmaksi asutetuksi kaduksi ja siellä tosiaan edelleen asuu ihmisiä. Jotkut olivat perustaneet olohuoneeseensa kahvilan, jossa myivät kakkua ja kahvia turisteille. Hyvä bisnesidea. 
Vanhan kaupungin yhdessä kirkossa on ilmeisesti pokemoneja.
Toisena päivänä menimme siis Independence National Historic Parkkiin. Se on L-kirjaimen muotoinen puistoalue keskellä kaupunkia ja sisältää Yhdysvaltojen vallankumoukseen, itsenäistymiseen ja perustuslakiin liittyviä nähtävyyksiä. Puisto on National Park Servicen ylläpitämä ja suurimmaksi osaksi ilmainen. Aluetta ei ole rajattu mitenkään.
Independence National Historic Park.
Me kävimme kierroksella Independence Hallissa, joka on vanha Pennsylvania State House ja nykyään UNESCO:n maailmanperintökohde. Independence Hallia pidetään amerikkalaisen valtion syntysijana: ensimmäisten 13 osavaltion edustajat sopivat siellä itsenäisyysjulistuksesta 4.7.1776. Sitten 11 vuotta myöhemmin rakennuksessa sovittiin maan perustuslaista. Rakennukseen sisälle päästäkseen tarvitsee lipun, jonka saa ilmaiseksi puiston Visitor Centerista. Lipun voi varata etukäteen netistä, jolloin tulee pieni käsittelymaksu, tai sitten vierailupäivän aamuna voi mennä hakemaan vapaita lippuja Visitor Centeristä ja tällöin lippu on täysin ilmainen, mutta lippuja on joka päivälle vain rajattu määrä.
Independence Hall.
Oli ihan mielenkiintoinen kierros, joskin Independence Hall on pieni rakennus ja kierros kattoi vain kaksi huonetta. Huonekalut eivät ole alkuperäisiä, mutta kierroksella saatava informaatio oli mielenkiintoista, ja voinpahan sanoa nyt olleeni siellä, missä itsenäisyysjulistuksesta on sovittu ja missä se on allekirjoitettu. Independence Hallin viereisessä rakennuksessa on esillä itsenäisyysjulistuksen kopio, mutta näimme myöhemmin reissumme aikana D.C:ssa myös sen oikean ja alkuperäisen.

Vaikka vähän patrioottinen meininki olikin, täytyy kyllä sanoa, ettei todellisia faktoja mitenkään kaunisteltu. Puistossa on esimerkiksi esillä orjuudesta kertovia infotauluja. Independence Hallin opas puhui täysin suoraan siitä, miten itsenäisyysjulistuksesta ovat sopineet valkoihoiset, hyvässä asemassa olevat miehet ja miten se ei lopettanut orjuutta eikä parantanut naisten asemaa.
Huone, jossa itsenäisyysjulistuksesta on sovittu ja jossa se on allekirjoitettu.
Kävimme kierroksella myös Congress Hallissa, joka on Independence Hallin vieressä. Philadelphia on toiminut maan pääkaupunkina ennen Washington D.C:ta ja kongressi on silloin ollut tuossa rakennuksessa. Tämäkin kierros kattoi kaksi pientä huonetta, eikä ollut kovin erikoinen.

Puistossa on esillä myös Liberty Bell, amerikkalaisen itsenäisyyden ja vapauden symboli. Kello on tehty Lontoossa ja lahjoitettu Pennsylvaniaan 1751. Kelloa soitettiin tärkeinä hetkinä ja uskotaan, että sitä on soitettu silloin, kun itsenäisyys julistettiin. Varmaa tietoa tästä ei kuitenkaan ole. Kello on haljennut lähes heti sen historian alussa ja myöhemmin korjaustöiden seurauksena vielä enemmänkin eli ei kovin hyvin tehty eikä hyvin korjattu, haha. Ilmeisesti kello ei enää edes soisi näiden vikojen takia. Kelloa pääsee katsomaan läheltä eikä sitä ole suojattu muuta kuin kaiteella, mutta koskea sitä ei saa. Kellon näkee myös ulkoa ikkunasta, jos ei jaksa jonottaa sisälle.
Liberty Bell ja sen kuuluisa halkeama. Täytyy kyllä myöntää, ettemme olleet koskaan aiemmin mieheni kanssa kuulleetkaan mistään Liberty Bellista. 
Independence National Historic Parkista löytyy myös paljon muita juttuja, kuten museoita ja Benjamin Franklinin hauta. Tämä hauta on kaupallistettu: hautausmaalle on kahden dollarin pääsymaksu. Turhin neljä dollaria, jota koskaan olemme käyttäneet. Etenkin, kun maksamisen jälkeen tajusimme, että haudan olisi nähnyt myös hautausmaan ulkopuolelta kadulta aidan läpi.
Benjamin Franklinin viimeinen lepopaikka. Ihmiset olivat heitelleet kolikoita. Mietimme, kukahan nuo rahat käy siivoamassa aina parempaan talteen, koska eihän tuossa ole varmaan kuin saldo muutaman päivän ajalta.
Kävimme myös museossa, jonka voisi suomentaa perustuslakimuseoksi. Kuulostaa kuivalta, eikö? Tämä National Constitution Center sisältää Yhdysvaltojen perustuslakiin liittyviä näyttelyitä. Se oli ihan mielenkiintoisesti tehty ja kohtalaisen helposti lähestyttävä, mutta vaati kyllä aikamoista keskittymistä, jota meiltä kummaltakaan ei löytynyt tuossa vaiheessa päivää. Pitäisi vissiin käydä museoissa aina aamulla ensimmäisenä, jotta jaksaisi keskittyä...
Museossa ei kait olisi saanut ottaa valokuvia, mutta otin salaa kuvan tästä hauskasta lapusta, joka oli lätkäisty toimimattomaan näyttöön.
Me vietimme puistossa ja perustuslakimuseossa lähes koko päivän, mitä en olisi etukäteen uskonut. Täytyy kyllä sanoa, että tämän reissun aikana näimme niin paljon Yhdysvaltojen vallankumoukseen ja itsenäistymiseen liittyviä paikkoja ja saimme niin paljon tietoa, että sillä perusteella pitäisi saada vähintään USA:n kansalaisuus. :D Ei nyt mitenkään, että muistaisin enää puoliakaan niistä tiedoista.

Tämän historiapläjäyksen jälkeen kävelimme Society Hill -alueelle, jossa on ihania mukulakivikatuja ja vanhoja punatiilisiä rakennuksia (niin kuin siellä Bostonin Back Bayssakin), sekä South Philadelphiaan, jonka pääkatu South Street muistuttaa hiukan San Franciscon hippialue Haight-Ashburya.
Society Hillissa oli joku vanha rakennus (en muista enää, mikä tämä oli) ja uudet aika rumat kerrostalot vierekkäin.
South Philadelphian South Street. Ihan kuin San Franciscon Haight-Ashbury. Porukkakin oli melkein yhtä outoa.
Kävimme syömässä South Streetillä Philadelphian nimikkoruoan: Philly Cheese Steakin. Vaalea leipä lihalla ja juustolla, halutessaan saa muitakin täytteitä, kuten sipulia. Ei uskoisi, että voi olla hyvää, mutta oli kyllä aivan mainio! Paikka oli nimeltään Jim's Steak ja jono oli yli 30 minuuttia pitkä. Netissä olevien listojen perusteella yksi kaupungin parhaista paikoista cheese steakille. Oli odottamisen arvoista!
Ei näytä yhtään miltään, mutta oli älyttömän hyvää.
Philadelphia ei ollut mielestämme Bostonin veroinen monipuolisuudessaan, mutta ihan kiva paikka silti. Ja se oli muuten reissumme ainoa paikka, jossa oli yhdessä vaiheessa ekaa päivää ihan kylmä. Tuuli oli lähes San Franciscon veroinen ja se on jo aika paljon se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti