Delawaren kautta Baltimoreen, MD

Palataanpa hetkeksi vielä meidän itärannikkolomaamme. Luonnoksissani on reissusta lähtien olleet lähes valmiina postaukset Baltimoresta ja Washington D.C.:sta, mutta en ole saanut aikaiseksi luonnostella niitä loppuun ja julkaista. Tässä nyt Baltimoresta.

Kun joskus mietin, mitä kaupunkeja haluan sisällyttää East Coast -lomaamme, Baltimore tuli esiin. En edes enää muista miksi. Varmaan vain luin siitä matkaoppaasta ja olin, että "hei, Baltimoressa voisi olla kiva käydä!" Päätimme siis viettää siellä yhden yön Philadelphian ja D.C.:n välillä.

Philadelphiasta ajoi Baltimoreen noin 1,5 tuntia eli matka ei ole pitkä. Me kuitenkin lähdimme kiertämään Delawaren osavaltion kautta, jotta voisimme vetää viivan myös sen osavaltion ylitse. Kyllä osavaltiolista kasvoi tämän reissun aikana!

Delaware on USA:n toiseksi pienin osavaltio ja tunnettu siitä, ettei siellä ole sales taxia, eli hintoihin ei lisätä myyntiveroa päälle. Ostareita siellä tuntuikin riittävän. Me pysähdyimme eräässä outletissa, koska mieheni tarvitsi uudet kengät. Minun kokemukseni mukaan sales tax on usein jotain 7-9 prosentin luokkaa osavaltiosta ja kaupungista riippuen eli ei paljoa, mutta toki on kivempi, kun sitä ei tarvitse maksaa ollenkaan. Kerrankin lopullinen hinta oli se, mitä hintalapussakin lukee - aivan kuin Suomessa siis (mitä nyt sillä erotuksella, ettei mitään veroa tarvinnut maksaa, haha). Joissakin osavaltioissa ja kaupungeissa USA:ssa sales taxia ei tule välttämättömyyksiin, kuten vaatteisiin, kunhan hinta on alle tietyn rajan, mutta valitettavasti Kalifornia ei kuulu näihin paikkoihin.

New Hampshire ei kuulunut niihin osavaltioihin, joissa tämän reissun aikana kävimme, mutta vuokra-automme oli rekisterin mukaan sieltä. Osavaltioilla on omia sloganeita ja joskus niitä näkyy autojen rekkareissa. New Hampshiren slogan on näköjään niin loistava, että oli pakko ottaa kuva: Live free or die! Voisiko olla enää yhtään amerikkalaisempi?!

Pysähdyimme ostarin lisäksi kahdessa pienessä Delawaren kaupungissa, Wilmingtonissa ja New Castlessa. Kun laitoimme navigaattoriin osoitteeksi pelkän Wilmingtonin, navi ohjasi meidät kujille, joissa emme olisi uskaltaneet nousta ulos autosta. Kaduilla olevat ihmiset kääntyivät katsomaan meidän autoamme ja meitä siellä sisällä ja tuijottivat vielä peräänkin - hämmennys oli siis molemminpuolista. Piilaaksossa asuessa asuu kyllä sellaisessa lintukodossa, että tällainen Yhdysvaltojen huono-osaisuus jää täysin näkemättä. Ehkä kerran East Palo Altoon eksyessämme on ollut sellainen olo, ettei autosta uskaltaisi tulla pois, mutta muutoin harvoin sellaista fiilistä tulee. Mitä nyt East San Josessa on vähän outoa, vaikka enpä minä siellä ole käynyt kuin kahdesti.

En tiedä, millainen paikka Wilmington on (paitsi että Wikipedian mukaan se on yksi niistä USA:n kaupungeista, joissa on asukaslukuun suhteutettuna suurin määrä HIV-tartuntoja - kuulostaa siis mukavalta mestalta, eikö?), sillä me luovuimme mystisillä kujilla suunnitelmastamme ja jatkoimme matkaa todella nopeasti menemättä edes kaupungin keskustaan. En vieläkään tajua, miksei osoite "Wilmington" ohjannut downtowniin, vaan keskelle niitä kujia. Tai no ehkäpä mystiset kujat olivat se todellinen Wilmington.

Delawaressa, New Castlessa.

New Castle sen sijaan vaikutti söpöltä pieneltä paikalta, mutta emme sielläkään olleet varttia pidempään.

En muista, mikä rakennus tämä New Castlessa oli, mutta Euroopan maiden lippuja siellä liehui. 

Delawaresta kesti noin tunnin Baltimoreen, Marylandin osavaltioon. Baltimoressa noin 60 prosenttia asukkaista on tummaihoisia - vai onko poliittisesti korrekti termi African American? -  ja fiilis siellä oli täysin erilainen kuin muissa kaupungeissa, joissa tällä reissulla olimme. Kaupungin ilme oli monikulttuurisempi, mutta toisaalta myös paljon ränsistyneempi. Baltimorella on (ainakin ollut) tietynlainen maine rikollisena kaupunkina, ja tilastollisestikin rikollisuus siellä on ollut yli Yhdysvaltojen kaupunkien rikollisuuden keskiarvon. Baltimore on ilmeisesti yrittänyt viime vuosien varrella parantaa ilmettään ja mainettaan, mutta maine on ja pysyy: ennen reissuamme kaksi eri amerikkalaista ihmistä totesi minulle, että kannattaa olla varovainen, jos kuvittelee menevänsä Baltimoreen turisteilemaan. Epäilen heidän kyllä olleen vain ennakkoluuloisia.

Meidän hotelli oli rakenettu vanhan pankin rakennukseen ja sinne oli jätetty kaikkia pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi tämä holvi.

Hotellihuoneessamme oli kaksi telkkaria, koska no, pitäähän telkkareita olla. Toinen osoitti sängylle, toinen sohvalle.

Meillä oli kaupungissa aikaa vain yksi iltapäivä ja ilta sekä aamu, mikä oli kyllä tarpeeksi. Heitimme kamat hotellille päivällä, kun saavuimme, ja lähdimme kävelemään ranta-alueelle. Baltimore on tuntunut panostavan turisteihin: ranta-alueelle on rakennettu kauppakeskuksia, ravintola-alue ja pari "museota" (ainakin akvaario ja Ripleyn Usko tai älä -museo löytyivät). Yhden toimistorakennuksen 27. kerrokseen on perustettu näköalapaikka, koska totta kai jokaisessa kunnon isossa kaupungissa on oltava turisteille paikka, josta pällistellä pilvenpiirtäjiä ja maisemia. Tämä turistialue vaikutti vähän väkisin tehdyltä ja sliipatulta.

Näköalapaikka oli tuossa tornissa.

Näköalapaikalla oli 9/11 WTC-iskujen muistomerkki ja näyttely ja ikkunaan oli kirjailtu iskussa kuolleiden nimet. Ihan kaunis idea, mutta esimerkiksi mieheni oli juuri sen pituinen, että teksti oli hänen silmiensä korkeudella, kun hän yritti katsella maisemia. 

Baltimoren turistiranta-aluetta.

Luimme, että vesi Baltimoren rannassa on todella saastunutta ja likaista ja olihan se. Hyi! Yritin kysellä näköalapaikan työntekijältä, onko tuo saastetta, mutta hän vain selitti jostain ötököistä. Hän tuntui olevan siinä käsityksessä, että ötökät saavan aikaan tuon selvän lian...

Kävelimme tältä alueelta Littely Italyyn, joka oli ränsistynyt pieni kadun pätkä, jossa ei ollut ketään. En kyllä tiedä, miksi siellä nyt ketään olisi ollutkaan keskellä syyskuun arkipäivää. Varmaan iltaisin joku ravintola on ehkä aukikin.

Littely Italyn ränsistyneellä reunalla.

Little Italyn vieressä on vanha historiallinen alue Fells Point, josta löytyy jälleen mukulakivikatuja ja punaisia tiilitaloja, aivan kuten näistä kaikista kaupungeista, joissa nyt tällä reissulla kävimme. Fells Pointissa oli selvästi myös elämää: ravintoloita ja kauppoja. Todella hiljaista siellä kyllä oli - turisteja näkyi vain muutamia tähän aikaan vuodesta ja moni paikka vaikutti olevan kiinni. Suurin osa kaduista oli tyhjiä.

Fells Point, Colonial Maritime Community, jonka on perustanut kukas muukaan kuin eurooppalainen uudismatkaaja. Itärannikkoreissun aikana tuli kyllä konkreettisesti selville, miten kaiken ovat perustaneet eurooppalaiset, jos sitä ei jo aiemmin tiennyt, haha. 

Onko Under Armour suosittu urheiluvaatemerkki Suomessa? Täällä on. Sen päämaja on Baltimoressa, tuolla lätäkön toisella puolella. 

Mietimme jonkin aikaa, menisimmekö kävelemään ympäriinsä jonnekin, mutta kun Fells Pointista lähti, olimme kohta alueella, jossa pistimme pahasti silmään ihonvärimme vuoksi. Mitään katseltavaa siellä ei ollut, vain ränsistyneitä rakennuksia. Kävelimme siitä sitten takaisin hotellillemme, joka sijaitsi downtownin liepeillä. Kello oli seitsemän illalla, eikä alueella liikkunut paljon ketään. Kävely ei siis tuntunut erityisen mukavalta. Baltimoren maine oli tainnut saada minusta otteen...? Olen selvästi itsekin ennakkoluuloinen.

Tämäkin oli joku turisteille rakennettu viihdealue, joka oli täysin kuollut syyskuussa arki-iltana. 

Kiintoisaa oli, että tämän pienen kävelyiltapäivän aikana törmäsimme kolme kertaa vartijoihin, jotka pyöräilivät ympäriinsä alueilla. Jokainen heistä tervehti meitä kohteliaasti ja kysyi, onko kaikki hyvin. Kiinnitin huomiota keskusta-alueella myös pariin kylttiin, joissa ilmoitettiin alueella olevan videovalvonta "to enhance your safety". Reissumme aikana näimme enemmän vartijoita ainoastaan D.C:ssa Valkoisen talon edessä. :D Ehkä Baltimoreen kohdistuvat fiilikset eivät siis ole vain ennakkoluuloa..?

Seuraavana aamuna kävimme kiertämässä pari korttelia downtownissa ja johan oli elämää tullut. Ei mikään suuri suurkaupungin fiilis, mutta jonkin verran kuitenkin. Tuli vähän San Jose mieleen, sillä San Josenkin keskusta kuolee virka-ajan jälkeen ja puistoissa hengaa vain outoja tyyppejä. Mitä nyt sillä erotuksella, että Baltimoressa oli sata kertaa enemmän suurkaupungin fiilistä kuin San Josessa koskaan, vaikka San Jose on asukasluvultaan paaaaljon suurempi.

Kaupungintalo. Puistossa hengasi pari ihme tyyppiä, varmaan kodittomia, missä vaiheessa sanoin miehelleni ääneen ajatuksen, joka oli jo aiemmin tullut mieleeni: "Tää on ihan kuin San Jose."

Kävimme katsomassa myös Baltimoren Washington Monumentin. Valitettavasti se on auki vain viikonloppuisin, joten emme päässeet kipuamaan ylös. Me missasimme tällä reissulla kaikki Washington Monumentit, sillä emme päässeet myöskään D.C:n monumenttiin, koska se oli suljettu hissin korjaustöiden vuoksi.

Siellä se monumentti on.

Ja tällainen se on läheltä. Totta kai huomattavasti pienempi kuin D.C.:n vastaava.

Baltimoren visiittimme päätimme Federall Hill -puistoon, josta oli hienot näkymät kaupunkiin. Näkymät olisivat varmaan olleet kivat illalla pimeällä, kun kaupungin valot loistavat, mutta en kyllä olisi uskaltanut nousta ylös kukkulalle ja hengailla jossain puistossa pimeällä. En uskaltaisi tehdä sitä San Josessakaan.

Näkymät Federal Hilliltä.

Enempää aikaa emme Baltimoressa viettäneet, eikä kyllä tullut sellainen olo, että siellä mitään muuta olisi ollutkaan, koska museot eivät kiinnostaneet. Uskon, että kesäaikaan alue on kiva ja enemmän kiintoisa, mutta nyt oli niin hiljaista turistirintamalla, että tuli lähinnä sellainen olo, mitä ihmettä me Baltimoressa teemme. Oli kuitenkin kiva päästä näkemään ja nyt voi sanoa käyneensä! Täytyy kuitenkin sanoa, että visiitti oli niin lyhyt, etten tosiaan voisi tämän perusteella ottaa minkäänlaista kantaa siihen, tuntuuko kaupunki turvalliselta vai ei.

Blue crab on baltimorelainen herkku. Emme maistaneet, koska ei ollut nälkä mennä mihinkään kunnon ravintolaan syömään.