tiistai 20. joulukuuta 2016

Jouluvaloja, joululauluja ja yleistä joulutunnelmaa

Perjantaina ja lauantaina aloitimme toden teolla kunnon joulufiilistelyn. Teimme joulutorttuja täkäläisillä aineksilla (onnistuivat yhtä täydellisesti kuin viime vuonnakin, mikään ei erota niitä Suomessa tehdyistä!), ihailimme amerikkalaisten jouluvaloja sekä puistossa että ihmisten pihoilla, ostimme joulukuusen ja kävimme Suomi-kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Aikalailla samanlaisissa tunnelmissa siis kuin viime vuonna.
Home Depotista joulukuusi, hintaan $55. Halvempiakin olisi varmasti ollut, jopa alennuksella, sillä kuusen ostaminen nyt on amerikkalaisen mittapuun mukaan "viime tingassa"; monet kun hankkivat kuusensa ilmeisesti heti Thanksgivingin jälkeen. 
Perjantaina kävimme hakemassa joulukuusen, samasta paikasta kuin viime vuonna. Olisi ollut kiva mennä kukkuloille ostamaan kuusi joulukuusifarmilta. Valitettavasti vain kumpikaan automme ei vetäisi sisäänsä kolmea aikuista ja kuusta, joten pitkän matkan päähän matkustamisessa ei ollut oikein järkeä kahden auton kanssa. Jostain syystä mieheni oli sitä mieltä, että kuusta on ihan turha ruveta kiinnittämään auton katolle, kun kerta kuljetus avoauton kanssa katto auki sujui viime vuonna niin hyvin. Samalla linjalla mentiin siis tänäkin vuonna.
Sinne meni helposti ja vähemmällä vaivalla kuin sillä, että olisi alkanut kiinnittää kuusta auton katolle.
Mieheni ja äitini ajoivat edellä katto auki, minä perässä lämpimässä suljetussa autossa. Matka oli onneksi lyhyt, alle 10 minuuttia.
Tällainen siitä tuli. Laitoimme vähän enemmän palloja kuin viime vuonna, ja osa palloista on glitter-palloja, joita kävin ostamassa. Askel kohti amerikkalaisempaa kuusta siis, glitteriä ja enemmän roinaa. Vielä ollaan kyllä kaukana kunnon jenkkityylistä.
Kuusishoppailun jälkeen perjantaina illalla menimme pikkukaupunki Los Gatokseen Fantasy of Lights -tapahtumaan. Erääseen puistoon on pystytetty kasa jouluvaloja. Viime vuonna kävimme saman tapahtuman kävelyversiossa (klik). Kuten viime vuonnakin, Walk Thru -tapahtuma oli vain parina iltana joulukuun alussa. Halusimme viedä äitini tapahtumaan, mutta hän tuli vasta viime viikolla, joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin mennä Drive Thru -versioon, jossa puiston läpi ajetaan autolla. Mielestäni ei ole mitään järkeä siinä, että kävelymahdollisuus on vain muutaman kerran ja autoilumahdollisuus koko joulukuun. Mutta hei, Yhdysvalloissa ollaan... Ja kylmässä Kalifornian talvessa. Harva täällä haluaa pimeällä palella ulkona kävellen.

Odotin kammottavaa autoruuhkaa, mutta säästyimme pahimmalta. Olimme liikkeellä ajoissa, heti kuuden jälkeen kunnon pimeyden laskettua. Liput pitää hankkia etukäteen, ja jokainen auto saa tietyn aikavälin, jolloin pitää olla paikalla. Eihän puistoon mahdu rajattomasti autoja, pakko sitä on kontrolloida.  Puistoon johtavan reitin varrella oli kyltti, jossa ilmoitettiin odotusajan olevan 45 minuuttia, mutta me olimme autojonossa vain ihan hetken ja sitten pääsi jo lipumaan sisään. Ei siis mitään odotusaikaa. Kannatti varmasti olla ajoissa liikkeellä.
Autojonossa mentiin.
Autojonossa lipuminen ja valojen katselu oli vähän tylsä kokemus, jos vertaa viime vuotiseen kävelyyn. Ei siinä paljoa ehtinyt ihailla, vaikka vauhti oli todella hidas. Autojen jarrutusvalot veivät myös vähän hehkua jouluvaloilta. Etuajovalot olisi pitänyt sulkea ohjeiden mukaisesti, mutta aika moni autoilija ei ilmeisesti joko osannut tai jaksanut tehdä näin.
Tämä oli ihan hieno.
Meitä ihmetytti vähän turvallisuusasiat tuossa tapahtumassa. Monista autoista oli kattoikkunat auki (täällä kattoikkuna on yleinen varuste autoissa, meidänkin uusimmassa autossa on sellainen) ja lapset olivat nousseet seisomaan penkeillä ja tunkeneet itsensä ulos ikkunasta. Ei tässä nyt kai mitään, turvassahan siinä on, ellei nyt satu kaatumaan. Mutta osa lapsista oli tunkenut itsensä ulos myös sivuikkunoista, mikä vaikutti vähän riskiltä. Näimme jopa yhden pienen pojan, joka oli kiivennyt ulos kattoikkunasta istumaan auton katolle. Mitä maailmassa näiden lasten vanhemmat ajattelevat?! Antaisitko lapsesi istua liikkuvan auton katolla autojonossa? Olisi noidenkin ihmisten ehkä kannattanut mennä siihen kävelytapahtumaan...
Autojen kattoikkunoista olivat nousseet ylös lapset ja muutama äiti sekä eräs nimeltä mainitsematon bloggaaja ilman lasta. Aika noloa. En ymmärrä kattoikkunoita autoissa (mikä sen virka muka on?), mutta nyt ymmärrän, miksi se on niin yleinen varuste täällä autoissa. Jotta näkee jouluvalot. :D
Oli siis hyvin amerikkalainen tapahtuma, kun autosta ei tarvinnut nousta pois. Snäksit vain puuttuivat. Ihme kyllä tapahtuman alussa ei ollut mitään "osta tästä snäksit mukaan" -kioskia. Olisi kyllä pitänyt olla. Kävelytapahtumassakin oli ruokailumahdollisuus.
Fantasy of Lights -tapahtumasta sai pahvilasit, joiden läpi katsoessa kaikkiin valoihin ilmestyy tällaiset kivat kuviot. Laseja sai kahdet, toiset tekevät tällaisen hirven pään, toiset pingviinin.
Tästä tosijenkkifiiliksestä siirryimmekin sitten suomalaiseen fiilikseen, kun lauantaina menimme Suomi-kirkon Kauneimmat Joululaulut -tapahtumaan. Laulutapahtuma oli samanlainen kuin viime vuonna eli siis oikein mukava. Harmi vain, ettei tällainen äänihuuliongelmainen oikein sovi laulamaan. Huomasin heti, miten äänihuuliani alkoi särkeä, ja seuraavana päivänä sitten kyllä vähän tuntui kurkussa. En todellakaan osaa laulaa oikealla tekniikalla, joten sen siitä saa. Onneksi joululaulut ovat ainoita lauluja, joita tykkään laulaa, ja kohtahan tämä sesonki on jo ohitse.
Tästä Kauneimmat joululaulut -tapahtumasta tulee varmasti meillä perinne, jos jatkamme asumista täällä. Ihanaa päästä laulamaan suomalaisia joululauluja, kun radiosta kuulee vain amerikkalaisia. (Tiedän, että suomalaisen radion saa netin kautta, mutta kuuntelen radiota vain autossa.) 
Menimme joululaulukirkosta syömisen kautta katsomaan amerikkalaisten kotipihoilleen asettamia jouluvalovirityksiä, aivan kuten viime vuonnakin. Selkeä perinnekaava on siis muodostumassa. Kävimme tsekkaamassa samoja taloja kuin vuosi sitten, sillä ne olivat sopivasti hollilla alueella, jossa pyörimme, ja koska halusin äitini näkevän ne. Koristellut pihat on lueteltu netissä, ja samat talot panostavat joka vuosi, suurimmaksi osaksi samoilla koristeilla.
Näillä puhallettavilla koristeilla oli kokoa. Nuo olivat korkeampia kuin itse talo.
Joka vuosi on joku, joka ei osaa päättää, mitä koristeita laittaa, ja päätyy laittamaan kaikki pieneen pihaan. Toimiva ratkaisu.
Tätä emme olleet aikaisemmin nähneet. Joku tyyppi rakentaa joka vuosi talonsa eteen pienen junaradan. Kolme eri junaa kiertää ympyrää pihalla kurvaten talon sisätilankin kautta (alimmat ikkunat on avattu siten, että juna sujahtaa siitä sisään). Paikalla oli useita katselijoita ja myös talon omistaja. Jotkut ne sitten jaksavat panostaa.
Äitini ei ole mikään joulukoristeiden suurin fani, joten ajattelin amerikkalaisten koristeiden aiheuttavan hänelle pienen shokin. Kumma kyllä äitini itse asiassa tykkäsi niistä taloista, joissa valot vilkkuivat musiikin tahtiin. Alla yksi video, joka on kadulta, jossa neljä eri taloa ovat synkronoineet valonsa saman musiikin tahtiin. Aikamoinen meininki sillä kadulla. Yleensä musiikin saa kuulumaan vain oman autonsa radion kautta, mutta tällä kadulla musiikki pauhasi myös kaiuttimista, joskin hiljaa. (Video ei toimi kännykällä, enkä osaa korjata asiaa. Pahoittelut.)
Kuvasin myös viime vuonna muutaman (huonolaatuisen) videon, jotka voi käydä halutessaan katsomassa täältä.
Joulutorttujakin on jo tehty, kahteenkin otteeseen. Onnistuivat yhtä hyvin kuin viime vuonna eli loistavasti täkäläisillä aineksilla. Luumuhillo ehkä hiukan leviää, mutta makuhan siinä tärkein on. Luumuhillo on Amazonista (kaupastakin saa jonkinlaisia, mutta tämän yhden tiedän hyväksi, eikä sitä ollut World Marketissa), voitaikina lähikaupasta. Kyllä kelpaa.
Kyllä se joulu sieltä nyt tulee, varmasti ja nopeasti. Sen kunniaksi olen tullut vähän kipeäksikin. Taas. Ja aivan kuten viime joulunakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti