torstai 5. tammikuuta 2017

Piilaakso = maaseutu

San Jose on USA:n asukasluvultaan 10. suurin kaupunki miljoonalla asukkaallaan. San Joseta sanotaan joskus myös Piilaakson pääkaupungiksi - varmaan juurikin siksi, että se on asukasluvultaan laakson suurin kaupunki, siinäkin tapauksessa, että San Francisco laskettaisiin mukaan Piilaaksoon (sitä ei aina lasketa). Mitään suurkaupunki fiilistä San Josesta tai Piilaaksosta ei kuitenkaan saa (paitsi jos se SF tulkitaan mukaan). Sekä San Jose että Piilaakso ovat auttamattomasti lähinnä maaseutua. Tästä olen kirjoitellut monta kertaa.

Äitini on ollut meillä kylässä nyt kahdesti ja molemmilla kerroilla hän on todennut, ettei San Jose tosiaan vaikuta miljoonakaupungilta eikä välttämättä edes kaupungilta. Uudenvuodenpäivänä ajoimme hänen kanssaan kukkuloille ihailemaan Piilaakson maisemia ja hänen käsityksensä vahvistui. Maaseutua mitä maaseutua.
Piilaakso. Monet ovat näköjään erehtyneet luulemaan tätä pysähdyspaikkaa roskikseksi - tien varrella oli kaamea kasa roskia ympäriinsä heiteltynä!
Piilaakso on kuin lähiö. Toimistorakennuksia, asuintaloja ja niitä ympäröiviä kukkuloita. Kaikki rakennukset ovat matalia. San Josen downtownin muutamat korkeat talot pystyy erottaamaan laakson silhuetista korkealta katsoessa, mutta vain, jos tietää, mistä kohtaa etsiä. Sanoin äidilleni, että tuolla näkyy San Josen downtown ja hän oli vain, että "jaa missä muka, mikään ei näytä suuren kaupungin keskustalta".
Kauniit vihreät kukkulat ja jossain kaukana San Jose.
Maaseutumaisuus ei tule kuitenkaan pelkästä lähiömäisyyden fiiliksestä. Se tulee ihan siitä tosiasiasta, ettei tarvitse ajaa pitkää matkaa kotoa, kun eläimet tulevat näkyviin. On peuroja ja lehmiä ja kaikenlaista muutakin. Lähes jokaisella haikkireissulla näkee jonkun eläimen, oli se sitten peura tai haisunäätä. Jos haikkimesta osuu lehmien laiduntamisalueelle, vielä parempi. Lehmät ovat valtoimenaan ympäri kukkuloita ja myös hevosia näkyy, eikä näitä nähdäkseen tarvitse edes lähteä haikkaamaan - niitä näkee ihan auton ikkunastakin motareilla ja muilla teillä ajellessa. Niin ja niitä ruohonleikkauspalvelua tarjoavia vuohia näkyy varmaan taas pian, kun niitä oli viime vuonnakin näihin aikoihin.
Ihan peruspiilaaksoa, 25 minuuttia meiltä kotoa.
Meidän oli pakko pysähtyä tien varteen ihastelemaan näitä. En tiedä, mikä tämän eläimen nimi on, mutta varsinkin tuo harmaa oli niin söpö, etten kestä. Siinä se majestiittisena lötkötti, täysin liikkumatta ja vähän vain tuijottaen. Ei paljon valokuvaajat kiinnostaneet. Älyttömän kaunis otus.
Emme olleet ainoita, jotka pysähtyivät tien varteen. Tämä yksi mies näki asiakseen pujahtaa aidan lävitse valokuvaamaan lähempää. Tuota kuningaseläintä ei tämäkään touhu häirinnyt yhtään. Tuo mies muuten kysyi minulta, haluanko minäkin mennä katsomaan eläimiä lähempää - hän olisi kuulemma ollut turvanani... 
Minä tyydyin kuitenkin katsomaan vain aidan oikealta puolelta. 
Tämä yksi hevonen oli kovinkin kiinnostunut ja tuli hakemaan taputuksia äidiltäni. Minulta niitä ei oikein herunut. 
(Pohjois-)Kalifornian talveen kuuluva sade on muuten saanut aikaan tämän vihreyden, joka kuvissa näkyy. Suurimman osan vuodestahan täällä on kuivan keltaista (ks. vaikka täältä valokuvat samoilta kukkuloilta kuivan kevään ja kesän jälkeen). Äitini tykästyi tähän vihreyteen hyvin paljon. Viimeksi kun hän oli täällä syksyllä, kaikki oli keltaista ja tylsän kuivaa. Hän jopa luuli kukkuloiden olevan hiekkaa, koska siltä ne näyttivät kaukaa. Mutta ei, keltaista kuivunutta ruohoa se vain oli. Harmi vain, että Piilaakson kukkulat näyttävät vihreiltä ainoastaan muutaman kuukauden ajan vuodessa.
Minä en vieläkään ole kertaakaan ajanut kukkuloille. Mieheni aina ajaa. Varmaan minun pitäisi, sillä mutkikkailla teillä alan voida helposti hiukan pahoin. Ajaminen ehkä auttaisi.
Ja kyllä muuten sataakin nyt. Joulun aikaan satoi muutamia kertoja ja suurimmaksi osaksi oli hyvin kaunis sää, mutta nyt alkaa näköjään kunnon sadeputki. Lämmintäkään ei ole. Tästä San Josen lämpöasteasiasta eilen takaisin Suomeen lähteneellä äidilläni muuten riittikin sanottavaa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Pohjois-Kalifornian sadekausi parhaimmillaan. Näkyvissä myös vuorokauden ylimmät ja alimmat lämpöasteet. Onneksi yölämpötilat ovat nyt aika korkeita. On tässä jo muutaman kerran käynyt nollassa saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti