sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ison koiran viinitila

Joku voisi sanoa, että cooleihin piilaaksolaisiin viikonloppuharrastuksiin kuuluvat haikkailu ja viinitilailu. Ulkoilemassa me käymme sentään joskus, mutta eilen lauantaina kävimme ensimmäistä kertaa lähistöllä olevalla viinitilalla. Aiemmin olemme käyneet yhdessä vain isoilla viinialueilla Napassa ja Sonomassa, vaikka ihan läheltä kotiakin löytyy viinitiloja.

Yhdellä kaveripariskunnalla on jäsenyys viinitilalle, joka on noin reilun 20 minuutin ajomatkan päässä meiltä. He olivat suunnitelleet lauantaipäivää viinitilalla, ja me lähdimme sitten mukaan.
Pieni viinitila.
Kyseessä oli pieni ja sympaattinen tila, jonka omistajat asuvat tilallaan. Toisella puolella tasting room, toisella heidän kotinsa. Pihamaalla kulki perheen tanskandoggi. Kaverimme olivatkin jo kertoneet meille tästä rauhallisesta Daisy-nimisestä koirasta, mutta en silti osannut odottaa ihan niin isoa koiraa. En, vaikka viinitilan nimikin on Big Dog Vineyards. En ole mikään isojen koirien ihailija, mutta en toisaalta pelkää sellaisia, ja Daisy oli kyllä niin seesteinen, ettei siinä ollut mitään vikaa.
Tervetuloa tasting roomiin.
Tällainen Daisy oli. Ylsi minua lantioon saakka. Olipahan ergonomista silittää, kun ei tarvinnut kumartua.
Koira kulki mielensä mukaan sisällä ja ulkona. 
Koska kavereillamme on viinitilan jäsenyys, viininmaistelu oli ilmainen sekä heille että meille heidän vierainaan. Meillä oli mukana omat eväät: leipiä, juustoja, viinirypäleitä ja suklaaherkkuja. Moniin viinitiloihin täällä saa viedä omat eväät, sillä tilat eivät usein tarjoile mitään syötävää.
Maistelimme yhtä kuohuvaa, yhtä valkkaria ja muutamaa punaviiniä.
Meidän lisäksemme tasting roomissa kävi vain muutama muu ihminen, joten ruuhkaa ei ollut. Me parkkeerasimme itsemme ulos terassille eväidemme kanssa ja siellä sai sitten nauttia ruoasta ja viineistä aivan rauhassa. Mitä nyt se koira kävi välillä vähän vierailemassa. Ja kissakin siellä kävi. Ei siis sovi eläintenvihaajille tuo mesta.
Päivä oli pilvinen, mutta ei mikään hirveän kylmä, joten ulkona pystyi hyvin istuskelemaan. Alussa ei ollut edes ihan näin synkkää.
Kissa vei paikan heti, kun ihminen nosti takamuksensa ylös tuolista.
Viinit olivat ihan jees, eväät olivat maukkaita, seura oli parasta ja viinitila sijaitsi kivoissa maisemissa. Ulkona tarkenikin hyvin, kun oli varautunut lämpimillä vaatteilla ja huivilla. Loppua kohden alkoi vähän tihkuttaa, mikä olisi ehkä säikäyttänyt jotkut muut, mutta me olemme Suomesta kaikki. Fiilishän oli kuin juhannuksena pahimmillaan: vähän vilpoisaa, vettäkin sataa, mutta ulkona istutaan vaikka sitten väkisin. Oli siellä terassilla meidän lisäksemme myös pari muuta, jotka eivät pienestä tihkusta kauhistuneet.
Parin tunnin maistelun ja syömisen jälkeen kävimme vähän käppäilemässä tilalla ja katsomassa maisemia.
Vaikka oli pilvistä ja sateista, kaukana näkyi jopa San Franciscon pilvenpiirtäjät. En ole ikinä ennen nähnyt niitä näin kaukaa. Tässä kuvassa ne eivät erotu, mutta siellä ne olivat. 
Kukkulat ne jaksavat nyt vihertää.
Tällaisia viikonloppupäiviä lisää, kiitos. Tämäkin viinitila olisi vähän kuin meidän lähipubi, niin nopeasti sinne hurautti kotoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti